tiistai 11.12.2018 Tatu, Daniel, Taneli

Lähellä sinua – se tuttu paikallislehti

Viranomaisten kontrolli ympäristöasioissa heikentymässä

Jari natunen näytteenotossa Talvivaaran pilaamalla Kivijärvellä Vuoksen vesistön puolella.
Ympäristönsuojelu: Hallintouudistukset hämärtävät vastuita, säästöt syövät resursseja. Kansalaisten ja järjestöjen merkitys toimijoina kasvaa.

Eija Kvintus

Suomen luonnonsuojeluliiton kaivosasiantuntijana ja Kainuun piirin ympäristökemistinä toimivan Jari Natusen mielestä viranomaisten kontrolli ja yhteiskuntavastuu on hämärtymässä.

– Säästöt syövät resursseja. Ympäristövalvonta meni edellisessä hallintouudistuksessa ELY-keskusten alle. Niiden painopiste on elinkeinoissa ja ympäristöasiat ovat jääneet viimeisiksi. Esimerkkinä vaikkapa Talvivaara, jossa Nälkämaan Samposta tehtiin koko alueen pelastaja.

Natunen harmittelee, että sama suunta näyttää jatkuvan, kun hallintoa ollaan jälleen uudistamassa.

– Valvova ja lupaviranomainen laitetaan samaan virastoon. Lähteekö valvova viranomainen valittamaan lupaviranomaisen ratkaisuista, kun siihen on ollut rajallinen mahdollisuus tähänkin saakka ja sitäkin on käytetty vähän. Ja kun laadunvalvonta siirtyy kunnille, onko niillä taas riittävästi resursseja ja osaamista.

Kansalaisten ja ympäristöjärjestöjen vastuu kasvaa.

– Ympäristöluvasta voi toki valittaa mutta nyt ensimmäisellä asteella valittaminen Vaasan hallinto-oikeuteen maksaa 250 euroa, jos ei saa omia vaatimuksiaan lävitse. Valitus Korkeimpaan hallinto-oikeuteen on nyt luvanvaraista ja hinta vastaavasti 500 euroa.  Ympäristöjärjestöille on kova haaste kattaa kuluja 20 euron jäsenmaksuilla, varsinkin kun valituksia saattaa olla sisällä useampikin samalta alueelta. Onneksi luonnonsuojeluliitolla on piireillä ja keskustoimistolla jonkin verran resursseja.

Joroislaissyntyinen, filosofian tohtoriksi väitellyt Jari Natunen teki pitkään tutkimustyötä biokemistinä. Kaivosasioihin hän on perehtynyt syvemmin vuodesta 2012 lähtien. Natusen mukaan tutkijan koulutus ja tausta antavat hyvät työkalut perehtyä saastumisongelmiin.

Natunen myöntää olevansa skeptinen kokemustensa vuoksi.

– Minulla ei ole mitään kaivoshankkeita vastaan niin kauan kuin toimitaan laillisten normien mukaan. Olen kuitenkin nähnyt kuinka tietyt toimintatavat ympäristöasioiden hoidossa ja tiedottamisessa toistuvat. Eikä tarvitse edes kovin syvälle pintaa raaputtaa.

Vesiensuojelu on kaivostoiminnan kipukohta ja perustuu toiminnan tuottamiin jätteisiin.

– Suomalainen rapautuva kivilaji sisältää rikkiä, joka veden ja ilman kanssa reagoidessaan muodostaa rikkihappoa. Se taas liuottaa erilaisia haitta-aineita kivestä ja aiheuttaa pitkäaikaista saastumista.

Jätekivet ja prosessijätteet tulisi pyrkiä palauttamaan kiinteyttämällä takaisin peruskallioksi, josta ei liukenisi mitään ja jonka kestoaika olisi pitkä.

– Maallikon ratkaisu olisi, että valetaan betoniin, mutta teollisten betonien käyttöaika on 50 vuotta ja parhaiden laatujen osaltakin 200 vuotta, mikä ei riitä. Esimerkiksi Talvivaarassa syntyy jätettä 1000 miljoonaa tonnia. Tuhannesta kilosta kiveä vapautuu 300 kg rikkihappoa ja kiloja raskasmetalleja. Jäteongelma on valtava ja kaivostoiminnan jatkaminen siellä järjetöntä. Saasteet valuvat vesistöissä alaspäin ja puhdistaminen vaatisi kymmeniä miljoonia joka vuosi sadan, jopa tuhannen vuoden ajan, Natunen suhteuttaa. Vertailun vuoksi – Heinäveden Aitolammen arvioidaan tuottavan useita kymmeniä miljoonia tonnia sivukiveä.

– Talvivaarassa suunniteltiin sivukiven varastoimista kaatopaikkamuoviin, jolla on rajallinen 200-300 vuoden kestoaika. Terrafame taas on vastannut SLL:n Kainuun piirin johtajalle, että varastoiminen tehdään kestämään vuosikymmeniä, mikä lienee realistisempaa. Oikeusvaltio ei voi kuitenkaan toimia näin. Kainuun piiri ja liitto aikovat katsoa asian loppuun saakka ja valittaa tarvittaessa EU:n oikeuteen saakka.

Kaivoslain velvoitteet haittojen korvaamisesta eivät ole toteutuneet eikä kaivoksen hallitseman alueen ulkopuolelle syntyviä haittoja ole osattu selvittää.

– Ympäristöluvalla on suurin merkitys ympäristön kannalta. Viranomaiset käyttävät tällä hetkellä riittämättömiä ja vanhanaikaisia menetelmiä selvittäessään ovatko päästöt normien mukaisia. Itä-Suomen alueella viranomaisilla on vähiten kokemusta ja vieläkin ajatellaan, että kyllä se teollisuus hoitaa asiansa.. Pohjois-Suomeen alueella lupaviranomainen on saanut kokemusta hallinto-oikeuden prosessien kautta.

Kaivoslain puutteet ja etenkin vapaakauppasopimuksen riskit tunnetaan.  Mahdollisuudet luvitukseen vaikuttamiseen ja valvontaan heikkenevät.

– Jos kaivosyhtiö on tyytymätön, haasteesta välimiesoikeuteen voi koitua iso lasku. Ulkomaiset kaivosyhtiöt voivat perustaa tytäryhtiön Kanadaan ja käyttää sopimusta sitä kautta hyväkseen. Eduskunnalla olisi vielä tällä hallituskaudella mahdollisuus uudistaa lakeja nopeastikin.

Yksittäiset kansalaiset voivat vaikuttaa mielipiteenilmaisuilla ja aloitteilla, joilla on merkitystä sosiaalista toimilupaa arvioidessa.

– Kaivosyhtiön pitää saada sijoittajat vakuuttumaan tästä. Kysymys kuuluukin, saavatko sijoittajat tietää tästä. Ongelmakohtien kääntäminen englanniksi ja lähettäminen sähköpostilla, piensijoittajien keskustelufoorumeilla kirjoittaminen ja yhteistyö sijoittajamaiden ympäristöjärjestöjen kanssa ovat keinoja vaikuttaa.

Pro Heinävettä Natunen pitää poikkeuksellisena kansallisena ilmiönä, jossa aktiiviset ihmiset ottavat henkilökohtaisesti vastuuta. Verrattuna toiseen tärkeään vesiliikkeeseen, Pro Kallaveteen, valtakunnallinen näkyvyys on suurempaa.  

– Maanlaajuisesti on ymmärretty, millaisesta kansallisesta aarteesta Saimaassa on kyse.

 

Jätä kommentti

*