maanantai 16.2.2020 Kai

Lähellä sinua – se tuttu paikallislehti

Vettä ei riitä läträttäväksi: Ei jätetä vettä ilmaston jalkoihin

Kuopioon lähtökuoppaansa kuopineen biotuotetehtaan rakentaminen tyssäsi ympäristöluvan epäämiseen KHO:ssa. Oikeus teki tehtävänsä ja suitsi ihmisen toiminnan sellaiseksi, jonka luonto kestää.

Päätös poiki somessa ja lehdistössä sekä perusteltuja kannanottoja että räväköitä mielipiteitä puolesta ja vastaan. Lupapäätöksen virittämä keskustelu yllytti minut selvittämään itselleni, paljonko ihmiskunnalla on vettä läträttäväksi.

Netissä törmäsin kuviin, joissa maapallon pinnalle oli aseteltu pallero, jonka koko esitti veden määrää suhteessa maapallon kokoon. Se näytti älyttömän pieneltä, ei juuri otsan hikipisaraa isommalta. Viereen kuvattu ilmakehäpallero ei ollut paljon kookkaampi.

Tuo tapa kertoa veden ja ilman määrä ravisteli hereille; ei ole vettä läträttäväksi asti ja ilmakehäkin on tärveltävissä.

Ilman puhdasta vettä ja ilmaa ei ole elämää, ei ihmistäkään. Kuitenkin luomakunnan kruununa touhkaava Homo sapiens on käyttänyt itsevaltaisesti elämälle välttämätöntä vesitippaa ja yhteistä ilmakehää ronskilla kädellä lajinsa hyödyksi, eikä loppua näy. Teollistumisen myötä vesistöihin on loroteltu jätöksiä ja pitkistä piipuista on tupruteltu kaasuja taivaalle.

Toki asenteet, prosessit ja myös valvonta ovat muuttuneet parempaan suuntaan sitten Lievestuoreen lipeälammen.

Omakin muistini yltää aikaan, jolloin tehtaista lasketeltiin tavaraa ympäristöön, eikä sitä niin kummana pidetty. Työvoimatoimisto lähetti minut 70-luvun alussa hakemaan laborantin hommia kaukaa kotoa, sellutehtaasta tuolla kaakon puolella. Yhä haistan sen löyhkän, joka jäi kiinni nenään ja vaatteisiin.

Tehdas sijaitsi rannalla ja järvellä tehtaan edustalla temmelsi ponttoonin päälle tällätty työkone, joka nosteli järven pohjasta vettä valuvaa, mustaa moskaa vieressä olleelle lotjalle, kauhallisen toisensa jälkeen. Tehtaan edustajaa huvitti, kun ällistyneenä kyselin, mitä ihmettä tuo mälli oli ja miten se on järveen joutunut.

No, sain kuitenkin töitä ja kivan yksiönkin sen haisujärven rannalta, mutta valitsin toisin. Vietin kesän kuormanlaskijana tietyömaalla raikkaassa ulkoilmassa ja sain asua kotona.

Vihdoin on herätty huomaamaan tekojemme ilmastovaikutukset ja tilannetta korjataan, tai ainakin ilma on aikomuksia sakonaan. Joku rohkenee kysyä, lieneekö jo liian myöhäistä. Josko oppisimme tästä sen, ettei tuota kysymystä tarvitsisi esittää puhtaan veden kohdalla. Kallaveden välttyminen enemmiltä päästöiltä on hyvä alku, jos suunta pitää.

Pelättävissä on, että ilmastonmuutoksen varjolla lyödään vesiensuojelua korvalle. Esimerkkinä voisi olla vaikka ylikierroksilla käyvän akkumateriaalien etsinnän lopputulema.

En pahastuisi, jos näille puuhaajille laitettaisiin jäitä hattuun. Voi tosin olla niin, että on pakko kaivaa pitkää päivää, muuten ehtii akkuteknologia ajaa ohi litiumin, koboltin ja grafiitin.

Tuula Ruokamo

Jätä kommentti

*