maanantai 18.11.2019 Tenho, Max, Jousia

Lähellä sinua – se tuttu paikallislehti

Valamon luostari sai poikkeuksellisen luvan kaivaa ylös Pyhittäjä Johannes Valamolaisen jäännökset

Pyhittäjä Johannes Valamolaisen jäännökset puhdistettuna Valamon konservointilaitoksella. Pöydän takana munkkidiakoni Jaakob, isä Marko Mäkinen Joensuusta, munkkidiakoni Nasari, arkkimandriitta Sergei, metropoliitta Arseni, arkkimandriitta Mikael ja pappismunkki Aleksanteri. (Kuva: Kaj Appelberg)

Pyhiinvaeltajia odotetaan juhlaan, jossa pyhät luut kannetaan luostarin kirkkoon.

Valamon luostarissa järjestetään marraskuun toisena viikonloppuna hyvin poikkeuksellinen juhla, kun ylöskaivetut Pyhittäjä Johannes Valamolaisen luut siirretään konservointilaitoksen tiloista pääkirkkoon ja asetetaan salissa olevaan isompaan reliikkiarkkuun, jotka kummatkin lukitaan. Pieneen sisäarkkuun on asetettu luiden päälle skeemamunkin perinteinen asu. Pyhiinvaeltajia odotetaan esiintuomisjuhlaan, juhlaliturgiaan ja sen jälkeen toimitettavaan rukouspalvelukseen.

Skeemaigumeni Johannes kuvattuna Laatokan Valamossa. (Kuva: Valamon luostari)

Tämä kuva on Valamon luostarista Heinävedeltä. (Kuva: Valamon luostari)

Pyhittäjä Johannes Valamolaisesta maalattu ikoni. (Kuva: Valamon luostari)

Konstantinopolin patriarkaatti teki viime vuonna päätöksen 61 vuotta sitten Valamon luostarin hautausmaahan lasketun skeemaigumeni Johanneksen pyhäksi julistamisesta.

Valamon luostarin johtajan, arkkimandriitta Sergein mukaan ortodoksit katsovat, että Pyhän Hengen armovoima ja vaikutus säilyy myös pyhän ihmisen maallisissa jäännöksissä.

– Jo alkukirkon ajoista pyhiä on kunnioitettu. Marko Mäkinen on tutkinut pyhäinjäännöksiä ja julkaissut niistä hyvin perusteellisen Pyhäinjäännökset teoksen.

Pyhäinjäännösten ylöskaivaminen on ainutlaatuinen ennakkotapaus Suomessa. Arkkimandriitta Sergei kiittää Aluehallintovirastoa siitä, että se suhtautui myönteisesti hiippakunnan piispan, metropoliitta Arsenin tekemään hakemukseen ja katsoi vainajan sitoutumisen ortodoksiseen kirkkoon ja pyhäksi julistamisen riittäväksi syyksi. Asian käsittely kesti puolisen vuotta ja haudan avaamista lokakuun puolivälissä valvoi paikallinen terveydensuojeluviranomainen.

Isä Sergei kertoo olleensa kaksi kertaa aiemmin mukana haudan avaamisessa: Ranskassa vuonna 2005 ja sen jälkeen asiantuntijana Virossa vuonna 2007, jolloin avattiin kahden pappismarttyyrin: Nikolain ja Mikaelin haudat.

Kreikassa luiden nosto haudasta on niin tavanomaista, ettei siihen tarvita lupaa.

– Kaikkien munkkien luut nostetaan, kun hautaamisesta on kulunut kaksi vuotta. Athos-vuorella on luuhuoneita, jonne sijoitetaan munkkien pääkallot, joihin on kirjoitettu nimi, syntymä- ja kuolinaika. Muut luut menevät erilliseen huoneeseen. Olen käynyt niissä monta kertaa. Siellä tulee miellyttävä pyhyyden tunne ja syvä rauha. Huoneet muistuttavat samalla omasta kuolevaisuudesta, isä Sergei pohtii.

Haudan avaaminen aloitettiin nostamalla muistomerkki ja risti pois. Luostarin hautausmaa on sen verran kivinen, että apuna  käytettiin pientä kaivuria. (Kuva: Kaj Appelberg)

Perinnetiedon mukaan arkun päällä olisi valkeaa hiekkaa. Kun se tuli vastaan, kaivua jatkettiin varoen. (Kuva: Kaj Appelberg)

Veljestö osallistui niin Johannes Valamolaisen haudan avaamiseen kuin luiden puhdistamiseenkin. Ylösnostetut luut eroteltiin, harjattiin puhtaaksi mullasta ja pestiin valkoviinin ja veden sekoituksella. Huuhtominen tapahtui ruusuvedellä ja vedellä. Luut ovat nyt kuivamassa konservointilaitoksen tiloissa.

– Luostarin hautausmaa on erittäin kivinen, joten avuksi otettiin pieni kaivinkone. Meillä oli etukäteen tieto siitä, että haudan päällä on valkoista hiekkaa. Kun sitä alkoi tulla esiin, kaivamista jatkettiin varovaisemmin, osin käsin, igumeni Sergei kertoo.

Haudasta löydetyn hopeisen Paramantia-ristin sakara oli katkennut. Puisesta arkusta oli jäljellä pieniä kappaleita. (Kuva: Kai Appelberg)

Paramantia-risti puhdistettuna. (Kuva: Kaj Appelberg)

Veljestö puhdisti ja kuivatti omin käsin Pyhittäjä Johannes Valamolaisen luut. Pestyjä luita kuivaamassa munkkidiakoni Jaakob. (Kuva: Kaj Appelberg)

Valkoisen hiekan alta löytyi hyväkuntoinen luuranko.

– Kaikki vaatekappaleet olivat maatuneet. Ainoastaan nahkavyö oli säilynyt. Hopeinen munkin Paramantia-kaularisti löytyi sekin, mutta ilman ketjua. Se on riippunut todennäköisesti kangasnauhassa. Paramantia-ristin nauhat kulkevat munkin puvun selkäosaan, johon on langoilla kirjailtu teksti: Minä kannan Jeesuksen Kristuksen haavat omassa ruumiissani.

Luultavasti munkkien itsensä tekemästä yksinkertaisesta puuarkusta löytyi palasia, jotka annetaan Pyhittäjä Johannes Valamolaisesta ikoneita maalanneille ja pyhiinvaeltajille rukouksellisina muistoina, kosketusreliikkeinä.

Eija Kvintus

Jätä kommentti

*