perjantai 6.12.2019 Niilo, Niko, Niklas, Niki, Nikolai

Lähellä sinua – se tuttu paikallislehti

Pitkä pesti päätökseen

KosuskaEija Kosunen on tykännyt työstään Heinäveden Lehdessä.
– Kun tulin tänne kaupunkilaistyttönä 37 vuotta sitten, ihmiset luulivat etten ymmärrä lehmistä, metsästä tai riista-asioista. Meillä oli lapsuudenkodissani Puurtilassa pientila, jossa oli aika ajoin kolmekin lehmää, joten kyllä minä jotain ymmärsin. Eikä kaikkea voi kaikesta tietää millään eikä kukaan, mutta ihmisiltä oppii paljon. Erityisen paljon olen tykännytkin olla ihmisten parissa ja siksi myös viihtynyt tällä alalla. Nyt ymmärrän sen hyvin.
Eija kertoo olleensa ensimmäinen pidempiaikainen naistoimittaja alalla ja tottuneensa monessa asiassa äijämeninkiin.
– Minun kohdallani siirryttiin tytöttelystä suoraan mummotteluun, mutta en minä siitä ole pahoittanut mieltäni.

Työssään Eija on saanut kokea niin uhkailua kuin lahjontaakin.
–  Kyllä sitä monta kertaa on kokenut olevansa puun ja kuoren välissä, mutta viime kädessä sitä on kuitenkin vastuussa lukijoille. Oikean tiedon saaminen ja sen suhteuttaminen oikeaan mittaansa on ollut tavoitteena.
Esimerkkinä hän mainitsee kunnassa käydyn grillikatosjupakan, jossa pohjimmainen tarkoitus ei hänen mukaansa ollut huijata, mutta avoimuus ja samalla oikea tapa toimia unohtuivat.
Vaikeina aikoina, laman keskellä, uutisoiminen on ollut vaikeaa.
– Monessa pakkohuutokaupassa olen ollut mukana ja tiedän mitä se 80-luvun loppupuoli oli monelle yrittäjälle. Pakkohuutokaupat konkretisoituivat 90-luvun alussa Heinävedellä, eli jonkin aikaa sen jälkeen, kun Suomi pakkodevalvoi marraskuussa 1991.
Eija Kosunen uskoo Heinävedellä tapahtuneiden räikeimpien epäkohtien tulleen esille Heinäveden Lehden sivuilla.
– Tai mistäs minä sen voin tietää, hän naurahtaa.

Lehden sisältö muotoutuu pitkälti toimittajien oman elämäntilanteen ja sitä kautta kiinnostuksen kohteiden kautta. Niin on tapahtunut myös Kosusen pitkän työuran aikana ja viimeisinä vuosina erityisesti vanhusväestön palvelut ja toiminta ovat saaneet palstatilaa. Viimeisten kymmenen vuoden aikana myös kunnallispolitiikan seuraaminen on ollut aktiivista. Aikoinaan suoritetut historian opinnot ovat varmasti vaikuttaneet osaltaan tähän.
– Kunnallispolitiikka on mielenkiintoinen ala ja päätöksenteossa on Heinävedelläkin otettu isoja askeleita kyläpolitikoinnista eteen päin. Tosin edelleen vastakkainasettelu Pohjois-Heinäveden ja kirkonkylän välillä on vahva, Kosunen sanoo.
Vuosien varrella hän on törmännyt myös asioihin, jotka ovat vaikuttaneet vahvasti perheen henkilökohtaisiin valintoihin. Näistä kirkosta eroaminen on  merkittävin.
– Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista, mutta joillekin oma etu on se ensisijainen asia. Tehdessäni erään kirkkoherramme lähtöhaastattelua, tuli esille sellaisia seikkoja silloisesta kirkkovaltuuston puheenjohtajasta, että en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin erota seurakunnan jäsenyydestä siltä istumalta. Kysymys ei ollut rahasta vaan ihmisen tavasta toimia ja siihen liittyvistä kristillisistä periaatteista. Se oli raadollista kuultavaa.
Jääkö päätös pysyväksi, on vielä avoin kysymys.
– Toisaalta minulle riittää kirkoksi metsä ja luonto, en kaipaa muuta. Ekumeeninen työ on lähellä sydäntäni ja sen olen havainnut vahvistuneen näiden vuosikymmenien aikana täällä meillä, jossa kahden valtiokirkon rinnaikkaiselo on sopuisaa ja toisiaan ymmärtävää. Arvostan ortodoksisuutta, mutta en ole tuntenut tarvetta vaihtaa kirkkokuntaa, vaikka en olekaan luterilaisen kirkon jäsen.

 

Lisää Eijan pitkästä työurasta tämän päivän Heinäveden Lehdessä 2.9.2015.

Jätä kommentti

*