Pääsiäisen juhla-aika jatkuu vielä viikon verran helatorstaihin asti ja innoittaa kuuntelemaan kuinka kirkoissa lauletaan kiitos- ja ylistysveisuja.
Psalmien kirja on itselleni rakas. Olen lukenut sitä koko aikuisen elämäni ajan. Psalmien tekstit tuntuvat tuoreilta ja koskettavat yhä uudelleen ja uudelleen. Tapahtuu niinkin, että jokin päivittäin käyttämäni tuttu teksti aukeaa äkkiä uudella tavalla. Ikään kuin uudet tuulet puhaltaisivat ja menneen talven roudan alta puhkeaisi uusi kevät.
Esimerkiksi psalmissa 34 sanotaan:
Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän,
hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.
Monet vaivat kohtaavat vanhurskasta,
mutta kaikista niistä Herra hänet vapauttaa.
Pääsiäisen juhla-aika jatkuu vielä viikon verran helatorstaihin asti ja innoittaa kuuntelemaan kuinka kirkoissa lauletaan kiitos- ja ylistysveisuja.
Myös ympärillämme oleva luonto ylistää Jumalaa.
Ylistä Herraa minun sieluni,
ja kaikki mitä minussa on,
ylistä hänen pyhää nimeään.
Myös ympärillämme oleva luonto ylistää Jumalaa omalla tavallaan ja voimme yhtyä siihen. Saamme kuunnella lintujen konserttia aamuvarhaisesta iltamyöhään. Näemme perhosia ja iloitsemme pörriäisten surinasta.
Ilosta ja riemusta huolimatta pidämme mielessämme kuitenkin juuri lainaamani psalmin jatkosäkeitä:
Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon,
kuin kedon kukka hän kukoistaa,
ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole
eikä hänen asuinsijansa häntä tunne.
Kuin tuhlaajapoikina olemme tulleet kotiin ja psalmilaulajan tavoin sanomme:
Jumala, ole minulle armollinen hyvyydessäsi,
pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden.
Kirjoittaja kuuluu Lintulan luostarin sisaristoon.