50 vuotta sitten
Papinniemen kalastuskunnan miehet kokeilivat talvinuottausta kahden päivän aikana viime viikolla. Ensimmäisen päivän saalis oli toista sataa kiloa kuoreita. Toisena päivänä nuotta tarttui kesken vedon kiinni ja sen vuoksi ilmeisesti osa saaliista karkasi. Laatikollinen siistin näköisiä muikkuja saatiin kuitenkin ihasteltavaksi.
Martti Lukkarisesta rhy:n uusi puheenjohtaja
Heinäveden riistanhoitoyhdistyksen vuosikokous pidettiin torstaina VPK:n talolla kirkolla. Puolitoista sataa metsästäjää päätti pitää metson rauhoituksen entisellään, samoin metsästysajat ja valitsi itselleen uuden puheenjohtajan, joksi tuli Martti Lukkarinen Kohmansalon metsästysseurasta. Kokouksessa piti lehtori Olavi Eskelinen esitelmän petolinnuista ja riistanhoitopiirin terveiset toi riistapäällikkö Lintunen. Riistanhoitokilpailun voitti Sarvikummun seudun metsästäjät, toiseksi tuli Varistaipaleen ms ja kolmanneksi Metsä- ja kalatoverit.
Riistapäällikkö puhui muun muassa petolintujen ja isojen petojen tekemien vahinkojen korvauksista ja niiden rahoituksista sekä tulevista muutoksista hirviasetukseen, uudesta hirvikokeesta, koiraveron uudistuksesta ja lopuksi esitti, että metsästäjien tulisi enemmän kiinnittää huomiota suhteisiin heidän ja viranomaisten ja suuren yleisön välillä.
Olavi Eskelinen puolestaan toivoi, että petolinnut jätettäisiin kokonaan rauhaan. Heinävedellä oli viime kesänä neljä kalasääsken pesää, joista kahteen tuli poikaset, kaksi kumpaankin. Kahteen muuhun ei poikasia ilmestynyt ja munat ovat nyt tutkittavana. Eskelinen arveli kuoriutumattomuuden syyksi elohopeaa, jota on lintujen kudoksiin ja muniin kerääntynyt jo niin paljon, että kuoriutumista ei tapahdu. Sukupuuttoon kuoleminen uhkaa kalasääsken lisäksi myös muuttohaukkaa ja merikotkaa ja kaikkiin on syynä myrkyt, elohopea ja DDT. Osan petolinnuista verottavat myös metsästäjät. Esimerkiksi Heinävedellä toimitettiin viime vuonna preparaattorille useita rauhoitettuja haukkoja, jotka oli ammuttu hyvässä uskossa. Eskelisellä oli mukanaan täytettyjen haukkojen valikoima, jota esittelemällä hän neuvoi haukkojen tuntomerkkejä.
25 vuotta sitten
Muikkusaaliit ovat puolittuneet
Juha Karvonen on vetänyt nuotta Juojärvellä jo 70-luvulta lähtien. Oppinsa hän sai kalatalousneuvoja Veikko Pulkkisen vetämältä ja Maatalouskeskuksen järjestämältä kurssilta. Puruvedeltä hankitut lisäkokemuksen jälkeen Karvonen on jättänyt nuotan vedossa väliin ainoastaan pari vuotta 80-luvun alkupuolella. Nuotalla nousee yleensä ylös muikkua, kuoretta ja pientä siikaa sekaisin. Joskus harvoin joukosta löytyy joku haukikin. Talviapajien anti on yleensä pientä ja suurta kalaa sekaisin. Kesäisin nuotassa on selvemmin yhdenkokoista kala, joko isoa tai pientä apajapaikasta riippuen.
Karvosen mukaan muikkusaaliit ovat puolittuneet reilussa kymmenessä vuodessa. Parhaimmat ja isoimmat muikkusaaliit saatiin 80-luvun puolivälin jälkeen. Muikkukannan pienenemisen syiksi hän epäilee normaalia kannanvaihtelua, kuoriutumisen epäonnistumista useana vuonna sekä troolausta. Nuotanvetäjien määrä on pysynyt kutakuinkin ennallaan.
– Tämä homma vaatii tietynlaisen luonnevian. Välillä on kotiin lähtiessä mielessä, että en perkele lähe ennää. Vaan kun on muutaman päivän kotona, juolahtaa taas mieleen, että lähempä kuitennii kokkeilemmaan, filosofoi Juha Karvonen vetäessään hikipäässä nuotan perää moottorikelkan reen päälle. Apunaan hänellä on Reijo Ryhänen. Muikkusaalit nostetaan haavilla kalakontin kyytiin. Tämänkertainen saalis ei tainnut tyydyttää, sillä mies tokaisi, että tulihan tuota sen verran, että ammattilainen naurais ja tietämätön olis kateellinen.