Meille tuli kuntoiluhärpäke. Rakastan sanaa härpäke, koska se ilmentää koneita ja laitteita, joiden nimeä ei tiedä tai juuri sillä hetkellä muista. Jos vielä palanenkin muistia on tallella, tarvitaan vain yksi sana: härpäke.
Ja sormi osoittamaan härpäkkeen suuntaan. Mitäs siitä, jos se onkin vaimo.
Niin, mieheni kysyi, tilataanko kuntoilukeskus. Ei, että ”tilattaisiinko”, koska kysymyksestä ilmeni, että päätös oli jo tehty.
Minä muka pohdin asiaa ja päädyin kyllä-vaihtoehtoon kuntoiluhärpäkkeen kuvan nähtyäni. Oivallisia ulokkeita pyykkien kuivatukseen. Kuntopyörä ripustustelineenä olikin käynyt jo ahtaaksi.
Härpäke tuli. Kolme pakettia kuormalavalla, yhteensä 150 kiloa. Noh, takaovesta paketit sisään ja purkamaan. Härpäkkeen paikan olin valinnut tupaan, jota sähkön säästösyistä emme juuri käytä.
Tytär otti kokoamisohjeen ja alkoi lukea sitä samalla tahdilla kuin Kalle Rovanperän kartturi.
Löysin kokoamisohjeen, joka poikkeuksellisesti oli suomenkielinen. Alkusivut selattuani oloa ei helpottanut sivunäkymä: räjäytyskuva.
Ohjetta oli kahdeksan sivua. Silmäni takertuivat sivuun yksi, muita en uskaltanut edes vilkaista. Kaikki osat oli purettu muoveista ja levitetty pitkin tuvan lattioita, pöytiä ja sohvia. Kahden ensimmäisen osan liittämiseen meni vaivaiset 45 minuuttia. Neljän kokoamistunnin jälkeen mieheni oli uupunut ja minä hermot pinkeällä, näin kauniisti ilmaistuna. Tuvan ovi kiinni.
Päivä kaksi, sivu kaksi. Mieheni ei avannut tuvan ovea, minä kurkistelin varovaisesti. Ohjeen sivu kaksi oli lyhin ja helpoin. Sain tehtävän suoritettua ja tuuletin riemuissani. Kunnes käänsin esiin sivun kolme. Tuvan ovi kiinni.
Päivät kolme ja neljä. Ei tapahtumia.
Hätähuuto mieheni tyttärelle ja hänen tee-se-itse -miehelleen. Lupasivat poiketa ohikulkiessaan tutkimassa härpäkettä.
Apujoukot tulivat. Tytär otti kokoamisohjeen ja alkoi lukea sitä samalla tahdilla kuin Kalle Rovanperän kartturi. Juuri ja juuri ehdin latoa pultteja, muttereita ja aluslevyjä vävyn kouraan, kun ne jo etsiytyivät paikoilleen. Mieheni tuijotti prosessia epäuskoisena.
Kaksi ja puoli tuntia, härpäke oli kasassa ja testattu. Vävy vielä rasvasi tiettyjä osia, vaikka ohjeissa siitä ei mainittu mitään.
Fysioterapeutti kävi antamassa ohjeita härpäkkeen käyttöön mainiten: ”Onhan tämä ihan hyvä pyykinkuivatusteline”.
Ei. Vielä. Painot kolisevat ja vaijerit suhisevat.
Vanhaa kuntopyörää harmittaa hänen yksinäinen tehtävänsä perheen ainoana pyykinkuivatustelineenä. Surukahvat peittyvät märän kylpypyyhkeen alle.