50 vuotta sitten
Kauniissa auringonpaisteessa, pienen puhurin saadessa nenänpäät punastumaan, pidettiin piirikunnalliset hiihdot Sarvikummussa. Koulun maastossa kierrelleet ladut vetivät hiihtäjiä yhdeksänkymmentä ja he kilpailivat viidessätoista sarjassa. Hyrskeen hiihtäjistä kannattaa mainita ennen muuta Paula Turpeinen, joka tyttöjen 17–18 vuotta -sarjassa teki erittäin hyvän ajan viiden kilometrin lenkillä. Samoin Reijo Heiskanen oli miesten 12,5 kilometrillä ylivoimainen.
Vilikki antaa kuluttajavalistusta
Omana kokemuksenani myllärinä ei pitäisi tavoitella aina yksistään tuoresta ruisleipää. Vaikka se onkin suusta hyvänmakuista, se kuitenkin on epäterveellistä. Vasta 2-3 päivän jälkeen ruisleipä olisi syöntikuntoista. Ennen kuin saadaan hyvää leipää, hiivan pitää olla hyvää ja tuoretta, tietysti jauhot myös ja pitkä kypsymisaika sekä tarpeeksi kuuma uuni.
Pohjan palaminen leivissä voidaan estää heittämällä uunin arinalle ennen leipien sinne panemista vähän karkeita suoloja. Kohta paistamisen jälkeen pitäisi joka leipä pakata ruokatarvikemuovipussiin tai pakettiin ja viileään paikkaan säilöön. Tällä tavalla niistä kuori pehmenee, etenkin jos ne on paistettu rautauunissa.
Pakastaminen ei ole paras mahdollinen, silloin mennään vain ojasta allikkoon. Se on samanlaista kuin vastapaistettu, epäterveellistä syötäväksi. Vaan annetaan leipien tekeytyä muutama päivä ennen käyttöä. Kyllä tällä tavalla kotona paistettu leipä on yhtä hyvää toista viikon vanhanakin. Ainakin meillä se on aivan varmasti yhtä hyvää.
Sitten jos tiedetään, että ruis on hiukan vihantana puitu, sellaisesta leipoessa ei tarvitse niin kauan hapattaa kuin sellaista, mikä on hyvin valmiiksi tuleentunut ja jossa on itäneitä jyviä ollut seassa. Muita leivänpaistoniksejä en tiedä. Vaimo tietää ne. Minä olen vaan syönyt valmista ruisleipää ja hyväksi todennut. Eipä sitten muuta kun ”hölökyn kölökyn”, sanoo Vilikki.
Sieltä täältä
On se kaksimarkkanen joskus tiukassa ja joskus se jää saamatta kokonaan, valittivat jääkiekkoilijat, ne Hertat. Pojat ovat yrittäneet myydä pääsylippuja otteluihinsa, mutta monesti vielä saapastelee joku iso poika ja sanoo, että ei tipu markkoja.
Sovitaanko niin, että kun kangaslampilaiset tulevat perjantaina ottelemaan Herttoja vastaan, niin maksetaan ne markat. Pojilla on vielä velkaa varusteistaan ja matkoihinkin niitä markkoja kipeästi tarvitaan ja kun he itse tuota lajiaan vievät eteenpäin, niin onhan se hatunnoston arvoinen juttu jo sinänsä eikä kaksi markkaa ketään konkurssiin vie.
Heinäveden Eläkeläisten tulvan vuoden toimintasuunnitelma näyttää komealta, sillä se sisältää muun muassa matkan Lappiin joskus ensi kesänä. Yhdistys, jonka jäsenmäärä viime vuonna oli yli neljäsataa, on yksi suurimmista Heinävedellä niin jäsenmäärältään kuin toiminnaltaankin. Vuosikokouksessa yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin uudelleen Toivo K. Räsänen ja varapuheenjohtajaksi Matti Rautiainen.
25 vuotta sitten: Yhteisöveron uusjakoon on varauduttu
Heinävesi on kärkipäässä Itä-Suomessa niiden 388 kunnan listalla, jotka menettävät yhteisöverotuloja asukasta kohden ennen kuin verotulojen tasausjärjestelmä pääsee korjaamaan menetykset tämän hetken tasolle. Heinävesi menettää yhteisöverotuloa ensi vuonna (1999) liki 5 miljoonaa markkaa, vuonna 2000 menetys on jo 7,3 miljoonaa markkaa ja vuonna 2001 menetys on 9,8 miljoonaa markkaa. Meillä on sikäli hyvin pullat uunissa, että kunta on varautunut hyvin yhteisöveron uusjaon aiheuttamiin menetyksiin. Vuosien varrella kertyneet säästöt otetaan nyt käyttöön.
Verotulontasaus vuonna 2002 lupailisi Heinävedelle 9,8 miljoonaa markkaa kompensaatiota. Vuonna 2004 koko uudistus portaittaisine vastavaikutuksineen olisi käyty läpi.
Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Ilkka Paateron pitää meidän kannaltamme erittäin hyvänä asiana sitä, että metsäkuntien aseman turvaamiseksi metsäveron osuus on irrotettu omaksi osakseen kuntien yhteisöveron kokonaismäärästä. Paateron laskelmien mukaan yhteisöverotulo vuonna 2001 olisi 8,3 miljoonaa markkaa, josta 6,9 miljoonaa olisi metsätuloja. Heinävesi on harvoja maamme kuntia, joissa metsätulon osuus on näin suuri.
Vuonna 1996 Heinävesi sai 20,5 miljoonaa markkaa yhteisöveroina. Vuoden 1997 arvio on 18,5 miljoonaa markkaa.