50 vuotta sitten
Ne ajat takanapäin on, kun papinkirjat pakattiin hevosten rekiin ja kirkkoherra turkkiin ja kun tämä lähti lukkarin kanssa kiertämään seurakuntaansa. Kuulustelemaan luvuntaitoa ja katkismusta, luettamaan raamattua, katsomaan ja hoitamaan henkikirjoittajan tehtävät. Muutama vuosikymmen takaisinpäin kinkerit olivat suuri tapahtuma ja tarpeellinen. Silloin oli seurakunnalla suurempi tehtävä kouluttajana kuin nykyisin. Sen lisäksi henkikirjoituksen vuoksi piti näitä kinkereitä pitää. Kinkereillä otettiin myöskin rippikoululaiset, joille pidettiin kuulustelu. Myös kastamiset ovat kuuluneet kinkereiden yhteyteen.
Kirkkoherra Martti Martikaisen mukaan kinkereitä tarvitaan edelleen. Ne ovat eräänlaisia kyläkunnan kokouksia, joissa sen lisäksi kokoonnutaan Jumalan sanan ääreen ja hiljennytään hetkeksi tuttujen samankyläläisten parissa, sovitaan seurakunnallisen työn työnjaosta, pyhäkoulusta, sekä diakoni- ja lähetysten hyväksi tehtävistä töistä.
Heinäveden seurakunnalla on parasta aikaa menossa kinkerikierros. Niitä pidetään keskimäärin kahdet päivässä. Seurakunnan molemmat papit ja kanttori kiertävät kylästä kylään pitämässä yllä vanhaa perinnettä sen uudessa muodossa. Samalla he käyvät mahdollisuuksien mukaan myöskin kouluilla pitämässä oppilaille tunnin, jonka aiheena on seurakunta, sen työ ja työntekijät sekä kirkkomusiikki.
Heinävesi on jaettu 29 kinkeripiiriin, jotka ovat peräisin isojaosta. Jako on siis erittäin vanha ja sen vuoksi se ei ole enää tarkoituksen mukainen. Kappalainen Pertti Hentinen pitääkin tärkeänä pikaista muutosta, jolla jako uusiin piireihin toteutettaisiin ottamalla huomioon nykyiset kyläkunnat.
Heinäveden seurakunnan kinkeripiirit ovat: Kerma, Pien-Vihtari, Koskijärvi, Iso-Vihtari, Kohmansalo, Kortemäki, Kuittua, Itä-Petruma, Papinniemi. Länsi-Petruma, Kypäräjärvi, Ruunalehto, Koivumäki, Viitalahti, Malkkila, Ruokovesi, Lampu, Raaminmäki, Sarvikumpu, Vaaluvirta, Pölläkkä, Varistaival, Karvio, Rummukkala, Ihamaniemi, Hasumäki, Polvijärvi, Lepikkomäki ja Karhilantaival.
ST-ajo pitkästä aikaa
Piirosen Matti aikoo viettää nimipäiväänsä mukavissa merkeissä. Lauantaina 24. päivänä tätä kuuta on Matin päivä. Silloin ajetaan st-ajot, joihin on Matti on reitin tehnyt ja joita jo on ehditty kaivatakin. Viimeksihän st-ajot pidettiin kai kohta vuosi sitten ja silloinkaan eivät kaikki halukkaat päässeet mukaan, kun papereita ei oltu varattu niin runsasta osanottoa varten. Koska näin kävi viimeksi, on vahingosta viisastuttu ja niinpä halukkaitten onkin aikeistaan ilmoitettava etukäteen. Ilmoittautumiset ottaa vastaa Pentti Räsänen Kesoilin huoltoasemalla.
Reitti on 90 kilometriä pitkä ja ensimmäinen auto starttaa sille 14.02. Lenkki kestää kolme tuntia, joten siltä ehtii vielä mukavasti saunaan ja muihin rientoihin.
Osanotto on sallittu kaikille halukkaille eikä esimerkiksi se, että onko Urheiluautoilijoiden jäsen tai ei, vaikuta asiaa, kertoi ratamestari. Rata sopii myöskin hyvin aloittelijoille. Sitähän helpottaa vielä se, että ajellaan tutuissa maisemissa ja kaikkein visaisimmat poluthan ovat lumen alla niin, että eksymistä ei tarvitse pelätä. Rohkeasti vain mukaan, sillä jokainen on joskus ollut ajossa ensi kertaa, sanoi Matti lopuksi.
25 vuotta sitten
Pitoisuuksien perusteella ei terveysriskiä
Lajunlahden koulun rakennusteknisissä kosteusvaurio- ja mikrobitutkimuksissa ei ole ilmennyt mitään hälyttävää. Suuria homekasvustoja ei todettu. Eniten pitoisuuksia löytyi halkokellarista, josta ilmaa on virrannut yläkerran tiloihin väärinpäin kulkeutuvan virtauksen takia. Ilmanvaihdon korjaaminen on jo aloitettu. Luokista todetut mikrobipitoisuudet eivät ole terveysriski.
Kansanterveyslaitoksen erikoistutkija, lääkäri Tuula Husman ja tutkija Jari Koivisto sekä Kuopion aluetyöterveyslaitoksen laboratorioinsinööri Arja Miihkinen selvittivät marraskuussa tehtyjä mittauksia ja tutkimuksia Lajunlahdessa.
Rakennusinsinööri Jari Koiviston kosteusvauriotutkimuksissa jälkiä kosteudesta löytyi kellarin lattiasta, myös pesutilassa ja eteisen käytävässä on ollut kosteutta, joka ilmenee maalin irtoamisena. Koivisto arveli kosteutta kellaritiloihin imeytyneen maasta. Koulutiloissa, esim. opettajahuoneen eteisen katossa näkyi kosteusjälkiä mutta tutkimushetkellä kosteutta ei ollut. Koivisto esittää poikien pesutilojen muovimattojen saumojen saumaamista uudelleen sekä liikuntasalin lattian tutkimista tarkemmin lämpöpatterin ja käsienpesualtaan luota sekä mahdollisesti tuulikaapin tutkimista. Talon ulkopuolella korjaustarpeita voisi olla päädyn ulkoseinissä, ikkunat kannattaisi tarkastaa samoin kuin katolla savupiipun ylösviennin kohta.