”Joulu, loisteesi luo, valkoisten metsäin ylle. Kirkkaus taivainen säihkyvä saa järvien, kylien, vuortenkin taa. Virsi myös soi ikiaikainen kaipuusta rauhan ja valkeuden. Joulu, loisteesi luo valkoisten metsien ylle.” Tämä vanha joululaulu kertoo joulun ihmeellisestä tunteesta, siitä käsin kosketeltavasta rauhasta, joka laskeutuu aattoiltana, kun kaikki hyörinä hiljenee ja ihmiset hiljentyvät joulun viettoon. Heinäveden kumpuilevassa maisemassa on käsittämätöntä kauneutta, vaikka luonto lepää. Aivan huomaamatta ovat myös päivät alkaneet pidentyä. Koko adventin aika on julistanut, että pimeän keskellä loistaa valo. Tie vie Betlehemin seimelle, meidät on kutsuttu Jeesuksen syntymäjuhlaan.