25 vuotta sitten
Kerman Kone ja Sahan kansanjuhlamaiset avajaiset osoittivat, että heinäveteläisiä ja paikkakunnan ulkopuolisiakin kiinnostaa kovasti, mitä meidän palvelurintamallamme tapahtuu. Kauppiaat Keijo ja Tarja Kaulamo yllättyivät itsekin, kun heidän odottamansa 500 avajaisvieraan määrä osoittautuikin yli kaksi kertaa suuremmaksi 1200 kävijäksi.
Uuden liikehuoneiston suunnittelu alkoi jo viime vuosikymmenen lopulla. Kookkaan tontin saaminen kirkonkylästä ei kuitenkaan ollut kovin yksinkertainen asia. Vuonna 1991 rakentaminen oli viittä vaille valmiina mutta sitten Heinävesikin joutui laman kouriin. Reijo Kaulamo toteaakin heidän joutuneen painamaan jarruja ja laittamaan hankkeen jäihin. Vuosi sitten keväällä talous näytti elpyvän, myynti oli kasvanut ja usko parempiin aikoihin virinnyt.
– Uuden liikerakennuksen valmistuminen on signaali myös paikkakunnan ulkopuolelle. Se kertoo, että kylällä on tulevaisuutta, uskoo Reijo Kaulamo.
Kerman Kone ja Saha on toiminut vuodesta 1986 lähtien.
Sähkömarkkinat vapautuivat
Liiketoimintajohtaja Heikki Rantamäki Pohjois-Karjalan Sähkö Oy:tä kertoi sähkömarkkinoiden vapautumisesta ja PKS:n asemasta sadan muun sähköyhtiön joukossa Yrittäjien syyskokouksessa. Hän esitteli ne periaatteet, joiden mukaan sähköyhtiöt toimivat markkinoiden vapauduttua. - PKS:n osana on hoitaa sähkönsiirrot eli välittää sähköä. Sähkönvälittämisestä PKS ei voi kieltäytyä ja siirron hinta on sama meni se sitten mihin kolkkaan tahansa omalla alueellaan. Siirtohinta PKS:llä on muihin sähkönsiirtoyhtiöihin verrattuna keskitason kalliimmalla puolella. Syynä on harvaanasuttu alue ja sen tarvitsemat 20.000 kilometriä sähköpiuhaa. Myyntihintansa osalta PKS on edullinen, kiitos oman vesivoiman, usean sähköyhtiön yhteisostoina hankitun IVO:n toimittaman sähkön ja ennen kaikkea omistajien periaatteena on olla jakamatta osinkotyyppistä voittoa. PKS:llä viidennes sähköstä tulee omasta vesivoimasta. Yhtiö ostaa 150 miljoonalla markalla sähkö Ivolta. Niin pienen oston alennus olisi mitätön, mutta kun mukana on useita yhtiöitä ja yhteinen ostohinta on kaksi miljardia markkaa, on alennusprosenttikin jo huomattava.
Metallilaitteelle toinenkin yrittäjäpalkinto
Vuoden yrittäjänä Heinävedellä palkittu Metallilaite Oy sai 21.11. vieläkin merkittävämmän tunnuksen maakunnallisessa yrittäjäjuhlassa Mikkelissä, kun yritys palkittiin maakunnallisena vuoden yrittäjänä yhdessä mikkeliläisen Miteks Oy:n kanssa. Suomen Yrittäjien Etelä-Savon puheenjohtaja Jukka Huiskonen korosti nyt palkittujen yritysten merkittävyyttä työllistäjinä paikkakunnillaan. . Metallilaitteen omistajat: toimitusjohtaja Matti Hirvonen, Esko Itkonen ja Alpo Heiskanen olivat vastaanottamassa yrittäjäpalkintoa.
50 vuotta sitten
Työpäivän aikana 22 kilometriä ajoa resiinalla
Kiskot Sapusta Vihtariin ovat takuulla tutut ratavartija Veino Koljoselle. Tottakai siinä tutustuu, jos suilaa väliä resiinalla 18 vuotta. Lykkii menemään kaikissa keleissä, satoi tai paistoi. No eihän nyt kuitenkaan jokaisena päivänä, olihan ne lomat silloinkin ja sunnuntaitkin sai lepäillä joka neljättä lukuun ottamatta. Tuo väli on sitä tavallista suomalaista maisemaa. Suota, kallionleikkauksia, muutama silta, vettä ja metsää. Välin pituus on 11 km. Niinpä päivän resiina-annokseksi on kertynyt Koljoselle 22 km. Noiden vuosien aikana siitä on kertynyt kilometrejä jotain 7000–8000.
Työssä piili omat vaaransa. Kerran tuli yksinäinen veturi vastaan leikkauksessa. Niin viime hetkellä Koljonen huomasi, että lennosta heittäytyi sivuun. Takerteli vähän kiinni resiinaan ja jäivät jalat radalle. Juuri veturin kohdalla koukisti jalkojaan ilmaan. Veturin karja-auran siipi iski jalkoihin ja höyryputki löi reiän sääreen, luuhun asti. Onneksi ei tarttunut veturiin kiinni ja niin selvisi Koljonen jalkojen vammoilla. Omin voimin. Veino Koljonen täyttää piakkoin 70 vuotta ja tätä nykyä viettää eläkeläisen päiviä kirkolla.
Olisiko syytä suojata säiliöt?
Me elämme puhtaitten vesien varrella ja juomme hyvää vettä. Vesilaitoksen vesi on hyvää ja pohjavetemme puhtaita. puhuminen saasteista ja vesien pilaantumisesta tuntuu väliin kovin kaukaiselta. Mutta maailma muuttuu. Muutaman viimeisen vuoden aikana on kaunista kirkonkyläämme rakennettu oikein tosimielessä. Lämmitystapa useimmissa ja varsinkin suurimmissa taloissa on lämmitysöljyä polttava keskuslämmitys. Maahan on kaivettu kymmeniä öljysäiliöitä. Meidän on pakko myöntää, että jonakin päivänä niihin tulee reikä. Mihin menee silloin muutama tuhat litraa öljyä? Se valuu maahan. Kuinka se otetaan maaperästä pois? Joku arvio on että parisataa litraa Parkinlampeen valunutta öljyä tuhoaisi sen täysin. Näiltä tuhoilta voisi helposti välttyä. Tarvitaan vain määräys, että maahan upotetuille öljysäiliöille olisi tehtävä betonista oma kaukalo, johon puhjenneesta säiliöstä öljy valuisi, ja josta se olisi helppo imeä pois. Meillä on jo tarpeeksi säiliöitä maahan kaivettuna, älkäämme siis lisätkö riskiä. Vai mitä rakennuslautakunta?
(Mielipidekirjoitus)