Viime aikoina olen pohtinut erityisen paljon rauhan ja hiljaisuuden merkitystä ihmisen elämässä. Täällä Heinävedellä se on tietyllä tavalla helppoa ja elämänmenoon kuuluvaa, kauniin ja puhtaan luonnon suojissa: ”Metsä kirkkoni olla saa, voi täällä palvella Jumalaa..!” (I. Hellen)
Toki ei täällä meilläkään eletä turvassa rauhaa ja hiljaisuutta rikkovista maailman pahoista tapahtumista, vaan ne kyllä ahdistavat mieltä.
Lohtua tähän tilanteeseen olen hakenut rukouksesta, sillä ulkoisen rauhan ollessa uhattuna ja rikkoutuessa, sisäisen rauhan merkitys kasvaa. Se toimii ikään kuin peruskallio tai ankkuri vaihtuvissa maailman myrskyissä.
Päivittäin toistuva hiljentyminen auttaa minua kuulemaan Jumalan puhetta.
Syvällisen, pysyvän sydämen rauhan voi mielestäni saavuttaa hiljentymällä, hiljaisuudessa ja säännöllisesti toistuvalla harjoittelulla, johon oleellisesti kuuluu myös rukous.
Tavakseni onkin tullut, jo aamusta varhain, kiittää Jumalaa siitä että jälleen kerran sain herätä uuteen päivään: ”Joka aamu on armo uus ” (Virsi 547). Tämän jälkeen luen Raamatusta, ihan vain muutaman jakeen tai sanan mietiskellen, mitä se minulle tänään voisi kertoa.
Illan tultua, ennen levolle käymistä, sytytän sitten kynttilän tai tuohuksen Kristus-ikonin eteen palamaan. Hänen katseensa alla ja hiljaisuudessa, annan mielestäni soljua koko menneen päivän kulun.
Yöksi siunaan itseni ristin merkillä ja siunaan mielessäni myös kaikki ne joita rakastan.
Tälläinen, päivittäin toistuva yksinkertainen hiljentyminen, auttaa minua kuulemaan Jumalan puhetta. Se auttaa toipumaan kaikesta hälystä ja hälinästä, antaa sisäisen vapauden ja uskon ikuisen rakkauden voimaan.
Suosittelen lämpimästi, Sinullekin!