Istuin elokuun lopussa mökin kuistilla ja nautin kesän viimeisistä lämpimistä päivistä. Luvassa oli kylmempää ja syksyistä säätä. Syksy tulee ja kesän armot ovat ohi. Mietin, pitäisikö antaa valta synkistelylle, mutta päällimmäisenä tulikin mieleen kiitollisuus ja tyytyväisyys muistellessa kesää ja mitä hyvää se meille on antanut ja kasvattanut. Kukkia, paljon kukkia, metsämansikoita. Metsät ja puutarhat antimiaan. Pakastimet ovat pullollaan ja kellarien hyllyt notkuvat. Paljon hellepäiviä ja lämpimiä vesiä uida. Voisiko muuta olla kuin tyytyväinen. Siis, Kiitos Herra Taivaan...
Vuodenajat kuvastavat myös ihmiseloa. On syntymisen ja kasvamisen aika. On kuihtumisen, lakastumisen ja luopumisen aika, tulee levollinen talvi.
Kohdallani tämä syksy on jonkinlaisen luopumisen aikaa, kun en enää asettunut ehdolle seurakunta vaaleissa. Tunnustan, että tunnen haikeutta, mutta kaikella on aikansa. Päällimmäisenä on kiitollisuus siitä, että olen saanut olla mukana vuosia ja antaa parhaani mukaisen panoksen ja vastineen sille, että minuun on luotettu äänestämällä minut luottamustehtävääni. Sieltä on kertynyt mukaani niin kipeitä kuin hyviäkin muistoja.
Muistakaamme, että me olemme seurakunta.
On ollut muutosten aikaa. Meistä tuli Liperin seurakunnan kumppani.
Opin tuntemaan uusia ihmisiä ja sain uusia ystäviä. Sain myös seurata seurakunnan työtä sisältäpäin ja oppia tuntemaan työntekijät. Virkapukujen ja kaapujen alla työtä tekevät tavalliset, inhimillisesti tuntevat ihmiset.
Seurakuntavaalit lähestyvät. Muistakaamme, että me olemme seurakunta. Rohkeasti lähestymällä työntekijöitä ja luottamushenkilöitä, voimme parhaiten vaikuttaa siihen, millaisen seurakunnan haluamme ja miten se parhaiten palvelee meitä ja vastaa tarpeisiimme.
Äänestämällä voimme vaikuttaa siihen, millaisia luottamushenkilöitä haluamme välittämään tahtojamme ja toiveitamme seurakunnan toiminnassa.
Kuulaita ja kirkkaita syyspäiviä, toiveikasta talven odotusta kaikille.
Kirjoittaja on Liperin kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja ja
valtuuston jäsen.