Ortodoksisessa kirkossa vietämme parhaillaan ristin ylentämisen juhlaa. Keisari Hadrianus (117-138) rakennutti Golgatan ja pyhän haudan päälle Venuksen temppelin. Kaksisataa vuotta myöhemmin keisarinna Helena Jerusalemin matkallaan pääsi paikallisten avustuksella ristin sijaintipaikan jäljille. Ristin sanottiin olevan haudattuna Venuksen temppelin alle, josta se sitten löydettiinkin. Tämän vuonna 326 tapahtuneen ristin löytämisen muistoksi ryhdyttiin viettämään ristin ylentämisen juhlaa.
Kun ylennämme ristin omassa sydämessämme, päästämme irti kaikesta itsessämme olevasta turhuudesta.
Ristin ylentäminen ei ole pelkästään kirkkovuoden juhla, vaan siihen sisältyy myös hengellinen ristin ylentäminen omassa itsessämme. Kun hengellisessä mielessämme ylennämme ristin omassa sydämessämme, päästämme irti kaikesta itsessämme olevasta turhuudesta. Päästämme irti itsekeskeisyydestä, emme enää huolehdi siitä, että oma erinomaisuutemme ja omat taitomme huomattaisiin, emme enää pyri sanomaan jotain viisasta kaikkiin keskusteluihin tai sanomaan viimeistä sanaa, emme enää etsi nautintoja, emme enää etsi toisten hyväksyntää, emme etsi jotain asemaa tai vaikutusvaltaa, emme etsi sitä, että saisimme aikaan jotain, mistä meidät muistettaisiin, emme etsi sitä, että meitä kehuttaisiin ja kiitettäisiin. Kaikki tämä katoaa turhuutena, kun ylennämme ristin omassa sisimmässämme. Silloin Jumalan kuva ja kaltaisuus saa sijaa meissä. Silloin löydämme todellisen rauhan ja ilon.
Golgatalla pelättävästä ja häpeällisesti rangaistusvälineestä tuli pelastuksen väline. Ristin kautta Kristus voitti paholaisen kiusaukset ja ristiltä hän laskeutui alasta tuonelaan ja voitti kuoleman. Kristus Jumala on ojentanut käsivartensa ristille ja näillä ojennetuilla käsivarsillaan hän syleilee koko maailmaa, ja tällä ristille ojennettujen käsivarsiensa syleilyllä hän kantaa koko maailman mukanaan Jumalan yhteyteen. Hän kantaa tällä syleilyllään ihmiselämän kuolemaansa ja ylösnousemukseensa, ja hän kantaa sen mukanaan taivaisiin asti.