Voimaksi viikolle Jari Uimonen | Keidaspaikalla, joita on elämän erämaassa harvoin

Ensi sunnuntaita kutsutaan kirkkovuodessa kirkastussunnuntaiksi. Juhlaa vietetään nimensä mukaisesti Kristuksen kirkastumisen muistoksi.

Perimätieto pitää paikkana Taabor-vuorta. Kristuksen kirkastuminen oli hänen elämänsä taitekohta. Kolme opetuslapsista – Pietari, Jaakob ja Johannes – saivat todistaa tuota ihmeellistä hetkeä ja nähdä se omin silmin.

Jeesuksen jumalallisesta suuruudesta todisti Jumalan ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä”.

Täälläkin kulkija nousee korkealle paikalle, mutta siellä hän voi kohdata sanassa ja sakramentissa elävän Vapahtajan.

Kirkastusvuorella tapahtumaa todistivat myös vanhan liiton Mooses ja Elias. Tuosta häikäisevästä ja hämmentävästä hetkestä Jeesuksen tie alkoi kääntyä kohti Jerusalemia, kohti kunniaa ja kärsimystä ja lopulta voittoa. Kirkastusvuoren sanoma tiivistyi Jumalan Pojan kaiken uhraavassa rakkaudessa.

Opetuslapsille kokemus oli hämmentävä. He eivät olisi halunneet lähteä tuosta hetkestä takaisin arkeen. Tuollaisia keidaspaikkoja on elämän erämaassa harvoin.

Mutta yhtä paljon kuin tuo hetki valmisti Jeesusta tulevalle kuninkuustielle, se myös antoi opetusta opetuslapsille. He olivat saaneet nähdä ja kokea jotain erityistä. Mutta myös heidän oli jatkettava matkaa.

Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen on jokainen pyhäpäivä merkinnyt ylösnousseen juhlaa. Joka kerta kun käymme kirkossa pyhällä ehtoollisella, me kohtaamme ylösnousseen Vapahtajan. Me kohtaamme hänet, joka on sovittanut meidät ja joka rakastaa meitä.

Ensi viikonloppuna Heinävedellä ovat myös omat kirkastusjuhlat. Täälläkin kulkija nousee korkealle paikalle, mutta siellä hän voi kohdata sanassa ja sakramentissa elävän Vapahtajan.

Olla keidaspaikalla aivan niin kuin Jeesuksen opetuslapset. Lähellä Jumalaa.