Mervi Hokka Sinusta voi tulla mitä vaan, kun vaan luotat itseesi ja osaamiseesi

Alle kouluikäisenä päätin, että minusta tulee isona maatilan emäntä. Viihdyin äidin kanssa navetassa, annoin lehmille heinää ja istuin pitkiä aikoja vasikoiden karsinassa. Kymmenvuotiaana haaveammattini vaihtui parturi-kampaajaksi ja sitä unelmaa kohti aloin mennä. Sen jälkeen ei muuta vaihtoehtoa uralleni ollut ja 20-vuotiaana olin parturi-kampaamoyrittäjä.

Jo silloin ajattelin, että ammattikoululaiset eivät päässeet samalla tavalla otsikoihin kuin lukiolaiset, suurimman huomion sai abiturientti, joka oli kirjoittanut mahdollisimman monta ällää. Hämmästelin, koska meidänkin ryhmästä valmistui huippuosaajia, taitavia työntekijöitä, kuten muiltakin ammattikoulun linjoilta.

Ammatin vaihdon myötä opiskelin aikuisiällä sosionomiksi ja se opiskelu avasi silmiäni monella tavalla. Se oli samalla matka omaan itseeni, oman elämän kipukohtiin ja niistä selviämiseen. Opiskeluaikana opin ymmärtämään erilaisia ihmisiä vielä paremmin, kaikelle käyttäytymiselle löytyy aina syy.

Opin näkemään ihmisessä paljon syvemmälle kuin tittelin, ulkokuoren, ja käyttäytymisen. Opin kohtaamaan ihmisen ja kasvoin noina opiskeluvuosina ihmisenä itsekin hyvin paljon. Arvosanoja annettiin, mutta oma kasvu oli itselleni tärkein saavutus.

Onko ajat kovin paljoa kolmessakymmenessä vuodessa muuttuneet, kun ajattelee nuorten lähtemistä opiskelemaan tai opiskelupaikan arvostamista? Nuorison keskuudessa arvostus ammattiopistoja kohtaan on lisääntynyt, mediassa näkyy yhä suurimmissa otsikoissa ne ”ennätysällät”, vaikka kovasti ammattiosaamistakin yritetään korostaa.

Elämää suoritetaan jo hyvin nuoresta lähtien, joten ei ole ihme, jos niin moni nuori uupuu.

Meillä vietettiin viime viikonloppuna tyttäristä nuorimman ylioppilasjuhlia ja sain kunnian pitää juhlissamme puheen. Totesin puheessani, että hän pitkään perheemme nuorimpana olleena on saanut paljon huomiota ja rakkautta, on meille kaikille tärkeä ja olen ylpeä siitä, että hän on hyvä ihminen.

Hän pärjää missä tahansa mihin ryhtyy, olemalla juuri sitä mitä on: hyvä ihminen. Sitä ei opita oppitunneilla, sitä ei määritellä koenumeroissa, se ei ilmene todistuksessa. Sen oppii elämällä, kohtaamalla ihmisen omana itsenään ja hyväksymällä jokaisen ihmisen erilaisuuden.

Tänä keväänä moni nuori on valmistunut ammattiin, päässyt ylioppilaaksi tai päässyt peruskoulusta. Tai sitten on voinut käydä niin, että päättötodistusta ei ihan vielä saatukaan. Nuoruus on monenlaista kasvun aikaa, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, se ravistelee ja koettelee ja siinä samalla, kun kasvaa, pitäisi yrittää opiskellakin.

Se ei ole välttämättä hyvä yhtälö, joten ei ihme, jos nämä tärkeät valmistumisen keväät eivät mene suunnitelmien mukaan.

Onnittelut kaikille valmistuneille ja toivoa myös kaikille teille, jotka vielä jatkatte valmistelua. Sinä pärjäät elämässä, sinulle löytyy se oikea polku ja toivottavasti riittävä tuki rinnalle.

Sinusta voi tulla mitä vaan, kun vaan luotat itseesi ja osaamiseesi. Ja olet hyvä ihminen.

Etusivulla nyt

Luetuimmat