Viime sunnuntaina saimme vastaanottaa pääsiäisen ilosanoman: Kristus nousi kuolleista, totisesti nousi! Tuo tervehdys kertoo siitä varhaisten kristittyjen ilosta ja riemusta, että pitkänperjantain ristin varjot olivat väistyneet ja Jeesuksen lupaus kolmannen päivän valosta oli totta.
Kristillisen kirkon kaikkein tärkein sanoma on, että Jumala voi. Jumala lupauksensa mukaan tulee ristin ja ylösnousemuksen Herrassa lähelle meidän todellisuuttamme. Hän on lupauksensa mukaan meidän rinnallamme joka päivä maailman loppuun asti. Nyt, jos koskaan, me tarvitsemme noita kevään merkkejä ja toivon sanoja. Maailma on sekaisin, mutta pääsiäinen julistaa meille ilosanomaa.
Hän on lupauksensa mukaan meidän rinnallamme joka päivä maailman loppuun asti.
Toisen pääsiäispäivän perinteinen evankeliumi kertoo kahdesta murheellisesti miehestä Emmauksen tiellä. He olivat kulkemassa kohti auringonlaskua, toivonsa menettäneinä ja hämmentyneinä. Siellä heidän seuraansa lyöttäytyi muukalainen, joka he eivät tunnistaneet. He olivat ylösnousseen seurassa. Vasta aterialla illalla heidän silmänsä avautuivat. Vieraasti tuli tuttu. Hänen sanansa ja läsnäolonsa koskettivat. Miehiin syttyi uusi palo. He palasivat takaisin Jerusalemiin, jossa he kohtasivat muita sanoman todistajia.
Ylösnousseen Kristuksen kasvoissa he näkivät auringonnousun. Lupauksen tulevaisuudesta, joka on Jumalan käsissä. Kristityn sydämessä olevaa iloa ja riemua ei voi mikään inhimillinen irti riistää. Pääsiäisen sanoma julistaa jokaiselle sukupolvelle toivon sanomaa: Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!
Kirjoittaja on Liperin seurakunnan kirkkoherra