Voimaksi viikolle: | Ajatuksia Suuren ja Pyhän paaston alkaessa

Elämme ensimmäistä Suuren paaston viikkoa. Viime lauantaina vietimme ”Kaikkien askeesissa kirkastuneiden” juhlaa. Tässä yhteydessä onkin hyvä muistaa juuri lauantaipäivien sanomaa. Luomiskertomuksessa luemme, miten Jumala luomistyönsä päätteeksi seitsemäntenä päivänä lepäsi. Tuona päivänä Hänen kerrotaan katselleen työtään ja havainneen sen olevan ”sangen hyvä”.

Ajattelemme, että Jumala iloitsi työnsä valmistumisesta, kun Hän siunasi ja pyhitti ilonsa päivän lepopäiväksi, sapatiksi. Vanhatestamentillinen sapatti on tosin Kristuksen myötä saanut uuden ulottuvuuden, mutta siitä huolimatta sen merkitys lepopäivänä ennen sunnuntaita, Herran päivää on merkittävä. Meidän tämän päivän ihmisten olisi terveellistä muistaa lepopäivän pitäminen ihan fyysisenäkin tapahtumana puhumattakaan sapatin vietosta hengellisessä mielessä.

Suuren paaston aikana sapatin sanomaa on syytä kirkastaa paitsi lepo- ja juhlapäivänä, myös odotuksen päivänä, päivänä, jolloin valmistaudumme vielä suurempaan, luomisen kahdeksanteen päivään, Herran päivään.

Suuren paaston viimeinen lauantai on Lasaruksen lauantai, päivä, jolloin Kristus herättää kuolleen ystävänsä. Sitä seuraava viikko on Suuri viikko ja silloin seuraamme Kristuksen kärsimystietä aina ristille ja hautaan asti. Suuren viikon lauantaina Kristus lepää haudassa. Se päivä on sapatti. Silloin odotus ja jännitys tiivistyvät ja kirkoissa juhlistamme tätä toimittamalla jumalallisen liturgian. Näin me yhdessä Kristuksen kanssa valmistaudumme tulevaan huomiseen, ylösnousemisen päivään.

Kirjoittaja kuuluu Lintulan luostarin sisaristoon.

Tämän päivän ihmisten olisi terveellistä muistaa lepopäivän pitäminen.