Kirkkovuosi on jälleen lopuillaan ja lähestymme pian adventti- ja sitten myös joulunaikaa. Mutta tätä ennen on tulevana lauantaina pyhäinpäivä. Kotiseurakuntamme kaikilla kuudella hautausmaalla syttyvät kynttilät ja hämärtyvässä illassa näky on tosi upea
On poisnukkuneiden muistamisen aika. Päivä huipentuu perinteisesti iltakirkkoon. Puheiden ja musiikin lisäksi nimetyt kynttilät sytytetään vuoden aikana poisnukkuneille. Vaikuttava tapahtuma iltavalaistuksessa olevassa meidänkin kotikirkossamme.
Tilaisuus lienee jälleen tämänkin vuoden osallistujamäärältään suurin yksittäinen, harras ja vaikuttava. Ehkäpä monen omaisen ja läheisen ajatuksissa tai muistissakin on usein siunaus- tai muistotilaisuuksissa esitetty Petri Laaksosen laulu ”Ota hänet vastaan ”. Hyvin koskettava ja mieliinjäävä laulu.
Niin kuin siellä kodeissa, läheisiään menettäneet kyselevät: Miten tästä nyt eteenpäin ja miksi tässä nyt näin kävi ja miksi juuri nyt? Aiheellisia kysymyksiä.
Näitä kysymyksiä esittivät myöskin jo silloin pari vuosituhatta sitten opetuslapset ja vieläpä usein ja eri tilanteissa. Matkaa oli silloinkin vain jatkettava.
Voimia ja jaksamista ja sitähän me usein näissä menetyksissä usein vain osaamme toivottaa. Hyvä niin.
On poisnukkuneiden muistamisen aika.
Rukouksiksi ajankohtaan sopivana virren 424 neljäs säkeistö.
”Jää lähellemme, Jeesus jää kaikkiin vaiheisiin, myös luopumiseen lähtöön, suruihin suurimpiin.
Vain sinä, Herra, kannat ja meidän kasvaa annat armosi turvassa.”
Siunattua syksyn ja pian joulun odotuksenkin aikaa!