Voimaksi viikolle: Luomakunnan luonnonkierrossa

Katselen järvelle. Joutsenpariskunta tekee lähtöä lämpimille maille, keväällä tapaamme jälleen. Maisema verhoutuu vuodenkierron mukaisiin asuihin ja sen seuraaminen oman kodin ikkunasta tai grillikatoksella istuen tuo levollisen tunteen siitä, että saan olla osa jatkumoa, mikä toistuu joka vuosi uudelleen ja uudelleen. Olen osa luomakuntaa, keväällä heräävää, kesällä kukoistavaa, syksyllä lakastuvaa ja talvella lepäävää - sama rytmi ihmisen elämässä.

Kesällä saan ilolla seurata muurahaisten touhua, kun ne ovat pesänrakennuspuuhissaan – uudelleen ja uudelleen kantavat korsia kekoon. Sydän hykertelee kesäisenä aamuna auringon nousua katsellessa, kun vesi liplattelee laiturin kylkeä vasten. Olo on kevyt, kun aurinko ja tuuli hyväilevät kehoa ja mieltä. Syksyn ruska on puolestaan kuin voimauttava värikylpy, sen huuhtelemana on hyvä matkata talvea kohti, pakastimessa syksyn antimia, joita metsä ja järvi tarjoilevat.

Ennen kuin televisio keksittiin, ihmiset katselivat tulta. Tulen äärellä mieli rauhoittuu, se tarjoaa lämpöä, ruokaa ja levollisen mielen. Luonnossa oleminen on mielekästä, sitä alkaa miettimään hyviä asioita. Saan voimaa raikkaasta ilmasta, väreistä ja tummuvasta illasta, kalaretkestä, lintujen laulusta ja puiden tuoksusta.

”Hetken olla

taivaan alla

kuusen latvan taa”

Tulen äärellä mieli rauhoittuu.

(Juha Nousiainen)

Leväniemen asukkaiden mietteitä ja ajatuksia ohjaajien kokoamana

Kommentoi