Laitetaanko munat yhteen vihreästä sähköstä tehtyyn koriin?
Syksy on surkea vuodenaika. Kun keräilen tihkusateessa pihalta viimeisiä kesävarusteita, eipä siinä mieli mettä keittele. Onneksi voi piipahtaa tupaan teekupposelle ja saanhan ulkotöistä pirtsakan punaiset posket kahtapuolta syyskelmeää naamaani.
Politiikan atmosfääri on yhä sakeana ilmastonmuutoksen torjuntaa, vallankin, kun hallitus kiilaa Suomea etunenään. Jos Suomi olisikin Kiinan kokoinen, niin johan syntyisi vastetta tuolle kunnianhimolle, ei tarvitsisi promillen osilla nyhvätä.
Kannan huolta lainsäätäjien urakasta; ehtivätkö he perehtyä siihen, mistä säätävät ja päättävät, hahmottavatko he myös seuraukset? Tasapuolisia ja oikeudenmukaisia päätöksiä tuskin syntyy pelkästään sitkeällä päänsä seinään hakkaamisella pääministerin vakuuttelusta huolimatta.
Toivottavasti poliitikot eivät koe olevansa kaikkivoipaisia ja omaavansa olemattomia voimia. Välillä tuntuu, että Suomi on erillinen lokero, jossa on jopa oma ilmakehä ja siellä ilmastonmuutos torjutaan haittaveroilla ja kielloilla. Voisi olla syytä havahtua siihen, että omien torjuntatoimien sijasta tai lisäksi on hoidettava myös rajojen ulkopuolelta tulevia ongelmia.
Polttoaineiden hinnat nousevat ja sähkön hinta on nousukiidossa. Puhutaan energiaköyhyydestä; osassa Eurooppaa eivät kotitalouksien rahat riitä sähkölaskun maksamiseen. Monet ilmastonmuutoksen torjuntatoimet lisäävät sähkönkulutusta ja sähkö on vikkelä liikkumaan. Se menee sinne, mistä yhtiöt saavat parhaan hinnan.
Uudet vihreät voimalat toimivat vain jos aurinko paistaa tai tuulee,
Mikäs siinä, jos päästötöntä sähköä olisi tarjolla, mutta uudet vihreät voimalat toimivat vain jos aurinko paistaa tai tuulee ja niinpä sähköä syntyy välillä liikaa ja välillä ei lainkaan. Kun sähkön varastointikonstit ovat vielä hakusessa ja ydinvoimaloita ajetaan osin alas ja osin uusia ei saada valmiiksi, niin sähköenergian hallinta Euroopassa on vasikan hännässä.
Kun seuraan ilmastonmuutoksen torjuntatoimia Suomessa ja EU:ssa, koen olevani kuin se vanhan sanonnan hullu, joka kysyy enemmän kuin kymmenen viisasta ehtii vastaamaan.
Miten sähköautoilla korvataan polttomoottoriautot, jos jo tiedetään, ettei akkumetalleja ole riittävästi? Kaivetaanko koko maapallo ruvelle, sotketaan vedet ja jätetään roippeet jälkipolville? Eikö ihminen osaa tehdä jotain viisaampaa?
Miksi Suomen kaivoslaista ei tule valmista? Herutellaanko kaivosverosta uusi astalo valtuustosaleihin?
Mitä pahaa kaasuautot tekevät, kun polttomoottorit ollaan kieltämässä? Mihin lorotetaan öljynjalostuksessa ylijäävä bensiini ja diesel?
Miten järkevää on haudata käytetyt tullivoimaloiden lavat maahan?
Milloin aurinkopaneelit valmistetaan synteettisestä perovskiitista parilla eurolla neliö?
Entäs se hiilidioksidin talteenotto?
Nyt puuttuu vain ne kymmenen viisasta, joilta saisin vastauksia. Tyytyisin kyllä vaikka viiteen, jos taatusti viisaita olisivat ja kysyisin lisää.