Herään takan luukkujen kolinaan. Hyvä tunne, turvallinen olo! Unen ja valveen rajalla tunnen olevani lapsuuskodissa, sinisessä nuorisosängyssäni, oranssien seinätapettien kyljessä ja äiti lämmittäisi uunia. Kuinka vahvan tunteen ja vahvan muiston, tuo kauan sitten unohtunut ääni tuo tullessaan. Olen kiitollinen, kun saan muistaa tämän jälleen! Ja kokea tämän ilon!Nousen vuoteesta, katson ulos ikkunasta, nautin kahvit. Onpa syysmaisema upea, ruskan kiehtova väripaletti ja aamuauringon loiste noilla maalatuilla lehdillä. Täydellinen aamu. Kiitos!
Tällä kiitoksella kiitän elämästä. Kiitän menneestä ja eletystä elämästä sekä tästä nykyisestä. Tästä päivästä, jonka olen saanut aloittaa. Kiitän muistoista ja tunnelmasta, johon saan kulkea. Ihminen on ihmeellinen!
Kiitän talosta, lämmöstä, luonnon loputtomista ihmeistä, joita saamme nauttia. Kiitän värikylvystä, herkkumarjoista ja muista syksyn antimista.
Jumalamme, Isämme, tässä olemme,
tulemme nyt eteesi. Sua kiitämme.
Kaikki minkä näemme ympärillämme.
Luonto kaunis, ihmiset kuuluu sinulle.
Koko kaunis maailma tekoasi on:
metsät, niityt, järvetkin, säteet auringon.
Sinun hyvä kätesi suojaa elämää.
Sinun turvissasi me saamme levähtää.
Rakkautesi ympäröi koko elämää.
Kaikki sinun tekosi sua ylistää.
Lasten virsi 135
Kirjoittaja on Heinäveden kirkkovaltuutettu ja kirkkoneuvoston varajäsen