Voimaksi viikolle: Lähimmäiseni

Jari Uimonen

Monet helluntaita seuraavat kirkkovuoden niin sanotun arkipuolen sunnuntait liittyvät kristittynä elämän keskeisiin kysymyksiin. Yksi tärkeimmistä on kysymys lähimmäisyydestä. Virressä kysytään: Ken on mun lähimmäiseni?

Usein täytyy lähteä liikkeelle kotiovelta. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Meidän täytyy todellakin olla sujut myös itsemme kanssa, että me voisimme rakastaa myös lähimmäistä. Ja sittenkin meidän on helpompi rakastaa niitä, jotka ovat samankaltaisia kuin me itse, helppoja samaistumisen kohteita. Mutta kun tähyillään kauemmaksi, muuttuu myös lähimmäisyys haastavammaksi.

Vapahtajamme esimerkki kuitenkin osoittaa, että lähimmäisyys ei valikoi. Hän tuli maailmaan kaikkia ihmisiä varten, valikoimatta ja uhrautuen. Me emme monesti pysty vastaavaan, vaikka Luther kehottaa meitä olemaan Kristuksia toisillemme.

Vanhan Testamentin Ruutin kirja on kuitenkin rohkaiseva esimerkki siitä, kuinka ihminen voi ylittää rajoja. Jumalan avulla se on mahdollista. Hän kannustaa uudenlaiseen asenteeseen, kohtaamiseen ja löytämiseen. Hänessä ihmisten inhimilliset epäluulot ja raja-aidat voivat ainakin madaltua, koska me olemme viime kädessä saman puun oksia, omine puutteinemme, mutta myös mahdollisuuksinemme.

Hyvän tekeminen tuottaa aina siunausta. Se on viime kädessä Jumalan Hengen työtä meissä. Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.” (Room. 13: 10). Tämä päivä on mahdollisuus. Lähimmäiset odottavat meitä. Ja samalla saamme itseemme uutta voimaa, ripauksen elämän hyvyyttä.

Kirjoittaja on Heinäveden ja Liperin kirkkoherra

Meidän täytyy olla sujut itsemme kanssa, että me voisimme rakastaa lähimmäistä.

Kommentoi