”Suo, Jeesus, paras opettaja, itseni oikein tuntea, sinulle rakas Vapahtaja, nyt sydämeni avata. Tilani, että tuntisin, sinulta avun löytäisin”.
Kuluneen viikonlopun aikana olin mukana monenlaisissa perhejuhlissa: ristiäisissä, kirkkohäissä, konfirmaatiossa ja kävin myös lukuisien nuorten kodeissa. Kaikki nuo juhlat koskettivat sekä minua pappina että eritavoin niihin osallistuvia. Kaikki nuo kohtaamiset olivat elämän merkittäviä juhlahetkiä.
Jumala koskettaa ihmisiä hyvin monenlaisin tavoin. Helpointa pyhän aistiminen on silloin, kun on juhlan aihetta. Mutta voimakkaimmin Jumala koskettaa silloin, kun ihmisellä on etsikkoaikoja, silloin kun meillä on aikaa pysähtyä.
Raamatussa sanotaan, että ihminen on Pyhän Hengen temppeli. Ihminen voi heijastaa Jumalan kunniaa ja luomistyön kauneutta, mutta ihminen voi myös pilata suhteensa Luojaansa. Ihminen, joka ei pidä huolta itsestään, sairastuu helposti.
Samalla tavalla on sielun laita. Meidän elämämme tarkoitus kirkastuu suhteessa Jumalaan. Ihmisen tulee pyrkiä kohti hyvää ja Pyhän Hengen työtä on kasvu Jumalan tuntemisessa ja siihen liittyvissä hyveissä. Ihminen, joka ei näe tätä mahdollisuutta ja toimii toisin, on parannuksen tarpeessa. Jokainen ihminen on joskus sen tarpeessa ja on silloin, niin kuin vanha sanonta kuuluu, pienellä paikalla. Se on aika luonnollinen paikka suhteessa Jumalaan, mutta silloin ihminen löytää todellisen kutsumuksensa. Hän alkaa elää Jumalan kunniaksi ja lähimmäisten parhaaksi.
”Nimesi kunniaksi luonut myös minut olet maailmaan, elämän kaikki lahjat suonut armosta aina ajallaan. Voimasi anna minulle elää ja kuolla sinulle”
Kirjoittaja on Liperin ja Heinäveden kirkkoherra
Helpointa pyhän aistiminen on silloin, kun on juhlan aihetta.