Happosten toinen sukukirja on valmis – Erja Kervistä ja Aki Happosta hymyilyttää ison urakan jälkeen

Happosten suku II -kirja tuoksuu vielä tuoreelle painomusteelle. Sitä tuoksua kirjan aktiivisimmat tekijät, Erja Kervinen ja Aki Happonen ovat odottaneet 13 vuotta ykkösosan ilmestymisen jälkeen.

– Ensimmäisen osan julkistamistilaisuudessa tuli sanottua, että toinenkin kirja tehdään. Ykköskirja käsittää Kuopion, Vehmersalmen ja Tuusniemen Happosia, ja jo sen tekemisen aikaan keräsimme tietoja Heinäveden ja Savonrannan Happosista, niitä hyödynnettiin nyt, Erja kertoo.

– Toinen osa painottuu sukuhaaroihin, jotka ovat Heinävedeltä ja Savonrannalta ja kaikkien Happosten lähtöpaikasta eli Säämingin Varparannalta. Sieltä suku on lähtenyt liikkeelle ja kiertänyt Leppävirralle, Kuopioon, Polvijärvelle, Savonrannalle ja Heinävedelle, Aki jatkaa.

Kakkososan tekemisessä isona apuna oli sukututkija Ari Kolehmainen. Hän seurasi eri sukujen kulkuja, kokosi sata vuotta vanhemman osuuden ja taittoi yli 700-sivuisen kirjan.

Tietoja etsittäessä teetätettiin myös dna-testauksia.

– Suvun eri haaroilta kysyttiin, lähtevätkö he mukaan, eikä kukaan kieltäytynyt. Vahvistuipahan, että umpisavolaisia ollaan kaikki, Aki naurahtaa.

Toivottavasti suvun tarinasta kiinnostuneita löytyy jatkossakin.

Juuret ulottuvat noin vuoteen 1500. Sieltä on pystytty selvittämään katkeamaton ketju nykyisyyteen.

- Heinävedelle Happoset tulivat Savonrannan Vuokalansaarelta, kun Antti Happonen siirtyi Heinäveden Pölläkälle. Erjan äiti oli Antin pojantytär, itse olen pojanpojanpoika, Aki kertoo.

Kirjan teko vaati pitkäjänteistä työtä varsinkin viimeiset kolme vuotta. Ensimmäisen kirjan jälkeiset 10 vuotta olivat sirpaletietojen keräämistä.

Aki sanoo, että vasta kun Erja jäi eläkkeelle ja lupautui työpariksi, tahti alkoi tiivistyä ja jälkeä syntyä.

– Minun työnäni oli koota 100 vuotta nuorempien tiedot, joita Aki selvitti puhelimitse. Sitten tietoja vietiin sukutietokantaan, mitä helpotti, että meillä oli yhteinen ohjelmisto sukututkijan kanssa, Erja sanoo.

– Käsittelin myös valokuvat ja kokosin tarinoita, joita kukaan ei ensiksi suostunut kirjoittamaan. Mutta sitten laadin runkoja asioista, joista itse tiesin jotakin ja laitoin maailmalle täydennettäväksi. Historiaa saapui Kanadasta asti, Erja jatkaa.

Aivan kolmestaan mainitut eivät kirjaa urakoineet. Kirjatyöryhmään kuuluivat myös Leena Simola, Paavo Hiltunen, Eeva Iivanainen, Jouni Happonen, Pekka ja Pirjo Happonen, Tarja Gromov ja Irmeli Happonen.

Rahoituksesta vastasi Happonen-sukuseura ry ja ennakko-ostoin hanketta tukeneet jäsenet. Painosmäärä on 300. Kirja julkistetaan sukuseuran tapaamisessa Kuopiossa 14.8.

– Tämän, kuten ensimmäisen sukukirjan yleiset ja sukujen varhaisvaiheista kertovat osat valottavat menneisyyttämme. Toivottavasti suvun tarinasta kiinnostuneita löytyy myös tulevina aikoina, Aki toivoo.

Lopuksi pieni tarina Vuokalansaaresta Merja Heinonen-Kanasen kirjaan kertomana.

Lapsia oli perheessä paljon eikä leikkikavereista ollut puutetta. Enoni ja tätini kertoivat, että kerran he vanhimmat Liisa, Toivo ja Pentti pohtivat, miltä tuntuisi olla puussa sen kaatuessa.

Tuumasta toimeen: yksi kiipesi puuhun ja kaksi rupesi kassaroimaan sitä nurin. Puussa olijan oli tarkoitus kokeilla, ehtiikö sanoa "kokko lentää, kiitää, kaataa" ennen kuin puu kaatuu maahan saakka.

Ei kuulema ehtinyt ja pitkän aikaa oli puusta pudonneen käsi mustelmilla, kun se oli jäänyt kaatuvan puun alle.

Etusivulla nyt

Luetuimmat