Nimellä: Perhoskesä

Niityllä kasvavat luonnonkukat houkuttelevat muun muassa perhosia ja muita hyönteisiä. Marita Itävuori

Risto Sulkava

Keskikesä on päiväperhosten aikaa. Päiväperhoset pitävät auringosta ja lämmöstä. Niinpä tämä kesä on erinomainen perhoskesä.

Kevätperhosia oli vielä aika vähän, sillä toukokuu oli sateinen. Paatsamasinisiipi, suruvaippa ja kangasperhonen olivat vähissä, mutta kesäkuun lentäjiä on sitten ollut sitäkin enemmän.

Virnaperhonen, nokkosperhonen, sitruunaperhonen ja pursuhopeatäplä aloittivat runsaan lentokauden heti kesäkuun vaihteesta.

Hopeatäpliä, tesmaperhosia, lauhahiipijöitä, pihlajaperhosia ja ketokultasiipiä oli kesäkuun lopussa "niityn täydeltä".

Ritariperhonen Jussi Murtosaari

Heinäkuun alkupuolisko on päiväperhosten sesonkiaika; kaikkein eniten lajeja on samaan aikaan liikkeellä. Kannattaa suunnata pieni retki niitylle, jossa on kukkia. Juuri nyt siellä suorastaan vilisee perhosia.

Suurikokoiset ritariperhoset ovat olleet poikkeuksellisen runsaita ja keisarinviitta aloitti poikkeuksellisen aikaisin ja runsaana lentokautensa.

Näiden lisäksi isoja orvokki- ja ketohopeatäpliä, sekä amiraaleja on nyt liikkeellä. Sinisiipienkin paras lentoaika on heinäkuu ja parhailta paikoilta voi löytää viisikin eri lajia.

Niiden lajilleen määrittämiseen tarvitsee kuitenkin haavin ja perhoskirjan, sillä erot ovat pieniä ja löytyvät usein siipien alapintojen täplistä. Myös ensimmäiset haapaperhoset ovat jo osuneet silmiini Vihtarissa.

Oikeastaan ainoat tavanomaista vähemmässä olleet perhoset ovat olleet lanttuperhonen ja neitoperhonen. Ilmeisesti neitoperhosten talvehtiminen ei onnistunut, koska talvi oli perinteinen oikea talvi.

Neitoperhosen talvehtiminen Suomessa onkin varsin uusi ilmiö ja seurausta ilmaston lämpenemisestä. Perinteinen Suomalainen talvi on lajille liian kylmä.

Todennäköisesti neitoperhosia kuitenkin taas vaeltaa Suomeen syyskesällä.

Ohdakeperhosiakaan ei vielä ole Suomeen - tai ainakaan Vihtariin saakka - ehtinyt vaeltaa. Mutta niiden matka Välimeren rannoilta tänne, onkin perhoselle lähes käsittämätön.

Haapaperhonen Merja Turunen

Vaikka päiväperhosia on nyt runsaasti liikkeellä, ei niidenkään elämä aina ole helppoa. Nykyään harva enää kerää perhosia vanhaan tapaan, eli tappamalla. Kerääminen on digikuvien keräämistä tai perhosten laskentaa, jossa perhonen tunnistamisen jälkeen päästetään haavista takaisin luontoon.

Kivaa ja harmitonta, toisinaan jopa hyödyllistä puuhaa.

Perhoskantojen seuranta on kuitenkin paljastanut, että varsin monen lajin kanta on pitemmällä tarkkailujaksolla vähentynyt. Pääsyy on kukkaniittyjen väheneminen. Perinteisiä hakamaita ja muokkaamattomia laidunmaita ei enää juuri ole.

Tilalle ovat tulleet tienpientareet, mutta niillä on omat riskinsä.

Perhosia voi auttaa yksinkertaisesti; jättämällä osan nurmikostaan leikkaamatta ja perustamalla siihen niityn, jossa kaikki luonnonkukat saavat kukkia.

Täpläpapurikko Jussi Murtosaari
Sitruunaperhonen Jussi Murtosaari

Kommentoi