MIelipide: Luonnonsuojelusta ja luonnon käytöstä

Matti Pesonen kirjoitti (HL 15.4.) otsikolla Luontoarvot ja arvoluonnot. Muutama seikka kirjoituksessa vaatii kommentointia. Todellisia luonnonsuojelijoita voivat toki olla metsänomistajat, metsästäjät ja kalastajat. Pesonen kuvaa hyvin sitä, millaisessa ympäristössä me voimme täällä Heinävedellä elää ja haluamme elää tulevaisuudessakin. Siksi juuri metsänomistajilla onkin suurin vastuu tämän kaiken säilyttämisessä.

En vastusta metsätaloutta. Se on tärkeää niin Heinävedelle kuin myös koko Suomelle.

Metsää tulee kuitenkin hyödyntää kestävästi. Ei pidä hakata enemmän kuin metsä uudistuu. Vain näin tulevatkin metsänomistajat, useimmiten nykyisten jälkeläiset, voivat jatkaa metsän käyttöä samassa mitassa kuin nykyisin.

Metsänomistaja ei ole luonnonsuojelija, ellei hän ota tätä huomioon. Arviot kestävästi hakattavasta määrästä Suomessa vaihtelevat, mutta luulenpa metsänomistajalla itsellään olevan kyky arvioida oman metsänsä kestävä hakkuumäärä.

Jos samalla ajatellaan metsästystä, olisi hyvä jättää riistalle sopivaa elinympäristöä. Muillakin eläimillä on toki arvonsa.

Metsästys on hyvä harrastus ja saaliina saadaan syömistä. Minusta on paljon terveempää syödä vaikkapa hirveä kuin kaupasta ostettua tehotuotettua lihaa, joka usein on ulkomailta tuotua, saattaa olla peräti Uudesta-Seelannista tai Argentiinasta.

Kalastus on hyvä harrastus, ammattikalastus kovaa työtä.

Pesonen käsittelee myös kalastusta. Sekin on hyvä harrastus. Ammattikalastus on varmaankin kovaa työtä, mutta on hienoa, että täällä voi saada ostettuakin vasta kalastettua kalaa. Ikävä kyllä suomalaiset syövät enimmäkseen kasvatettua, usein norjalaista kalaa. Yleensäkin kalaa syödään liian vähän, vaikka kokonaiskulutus onkin nousussa.

Pesoselle sattuu laskuvirhe, kun hän väittää, että vesistöjemme kalat riittäisivät 100 miljoonan ihmisen ruokkimiseen. Kalojen määrää on vaikea arvioida, mutta tieteellisten lähteiden perusteella voi karkeasti arvioida, että kalaa voisi saada 50 miljoonaa kiloa vuodessa.

Käsittelyn jälkeen jäisi noin 40 miljoonaa kiloa. 100 miljoonalle siitä tulisi 400 g vuodessa eli 8 g viikossa. Pelkästään suomalaisille samasta määrästä tulisi 8 kiloa vuodessa eli noin 150 grammaa viikossa. Näin siis, jos kalastetaan oikein urakalla.

Norppien suojelualue tosiaankin sivuaa Pilpan tienoilla Heinävettä, niinpä siellä on kalastuksen rajoituksia. Norppia siellä tuskin elää, mutta kun rajoitus koskee suurta vesialuetta, siitä on vaikea erottaa jotain pientä osaa ulkopuolelle.

Se on tietysti harmillista sen alueen kalastajille.

Vielä luonnonsuojelualueista. Vaikka metsänomistajat ovatkin luonnonsuojelijoita, on tarpeen säilyttää kappale sitä alkuperäistäkin luontoa.

Usein luonnonsuojelualueet ovat sellaisissa maastoissa, joissa metsätalouskäyttö olisi hankalaa, ellei peräti mahdotonta. Tällaisissa tapauksissa metsänomistajan saa parhaiten rahat käteen luonnonsuojelualueeksi lunastamisesta. Kun lunastushintoja määritetään, lain mukaan suoritetaan vertailu ko. paikkakunnan sellaisista toteutuneista metsäkaupoista, jotka vastaavat ominaisuuksiltaan lunastuskohdetta.

On turha kuvitella, että louhikkoisesta saaresta saisi saman hinnan kuin hyvästä metsämaasta, näin ääriesimerkkinä.

Hinta ei myöskään ole saneluratkaisu, vaan neuvottelun tulos, uskottujen miesten läsnä ollessa, jos muu ei auta.

Ilkka Malinen, FM

kuntavaaliehdokas (vas.)

Kommentoi