Voimaksi viikolle: Sovitusuhri

Helienda Toivio

Olen Kristuksen sovitusuhri.

Omassa pienuudessani saan olla osallisena Jeesuksen sovitustyöstä. Saan olla jakamassa ja kantamassa hänen sovitustyöstään kohdallani olevia murusia, sielun ja sydämen särkeviä taakkoja – niitä mihin ihmisyydessä olollani hädin tuskin pystyn. Tässä maailmassa ja sielun maailmassa.

Sovitusuhrina ei ajattele omaansa vaan toimii antaen kaiken toisten ihmisten eteen - aina tyhjyyden syvimmistä juurista lähtien, jotta he pelastuisivat ja saisivat itselleen Kristuksen kosketuksen sinetin. Elävänä ja sykkivänä. Löytäisivät Iättömän Totuuden.

Vilpittömässä oikeudenmukaisuudessa ja totuudessa saatetaan vääryyksiä ja epäkohtia päivänvaloon. Tehtävä tehtävän jälkeen. Kaiken kärsiminen omassa ihmisyydessään, kaiken kestäminen, kaikkien haavojen ja ruoskaniskujen anteeksiantaminen ja unohtaminen – vain horjumattomasta rakkaudesta toisiin ihmisiin, rakkaudesta Kristukseen. Toisten tähden, Kristuksen tähden. Irtipäästämättömän rakkauden kannattelemana, tietäen annetun tehtävänsä. Toimiessaan jonkun, vielä sanoittamattoman suuren ja tärkeän edessä. Kristus, siitä sydänverelläni kiitän, että saan olla karitsana tehtävässäsi.

“Vaikka he minua vielä kaltoin kohtelevat, Herra, älä rankaise heitä enempää. He ovat jo kärsineet tarpeeksi.” Vain Jumalalta armoa pyytäen, että lähimmäisiä ei enää rangaistaisi pahoista teoista, joita he vielä tekevät, vaan jotta Jumala jo suuressa rakkaudessaan unohtaisi tuomionsa ja antaisi heille anteeksi. Olen haavoitettuna Rakkauden helvetissä, siinä missä Jeesus rukoili Getsemanessa. Äärimmäisessä nöyryydessä.

Rakkauden uhrina olemiseen ei mahdu enää ihmisyys, joka sisältää kateutta, kerskailua, pöyhkeilyä, pahoja sanoja. Sovitusuhrina oleminen on uskon, toivon ja rakkauden olemista: kaiken se toivoo uskoessaan Kristuksen ja ihmisten yhdistyvän, kaiken se toivoo saattaessaan ihmisiä lähemmäksi Jumalaa.

Sovitusuhrina oleminen on uskon, toivon ja rakkauden olemista.

Uhriudessani vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa, jos minulla ei olisi rakkautta, kaikki olisi turhaa. Vaan rakkaus ei ole enää minun käsissäni, minun valintani, sovitusuhrina minut pidetään rakkaudessa, mistä ei ole poispääsyä.

Rakkauden uhrina Rakkaudessa, joka pysyy Nyt ja Aina ja Iankaikkisesti.

Se Rakkaus on Jumala. (1. Kor. 13)

Kommentoi