Nimellä Tuula Ruokamo: Hei, näin me päätettiin!

Kun jostakin asiasta, isosta tai pienestä, päätetään ihan kotona tai peräti maan hallituksessa, päätös yleensä perustuu tietoon ja hallituksessa toivottavasti jopa tutkittuun sellaiseen. Vaikka maan asioista päättävät ovat näinä aikoina tiukoilla, on tehtyjä päätöksiä lupa vähän ihmetellä ja päivitellä.

Pieniä yllätyksiä on ilmaantunut käytettyjen hybridiautojen takakonteista löytyneistä tuliteristä latauspiuhoista ja sähköisen työsuhdepolkupyörän työeläkemaksuista.

Onko niin, että nyt, kun ilmastonmuutos ja pandemia lyövät kättä, on päätöksentekoon ujuttautunut liian monta liikkuvaa osaa ja päättäjät hypätä jyskyttävät kiireissään yhä sitä jenkkaa, johon ovat tottuneet.

Yhteisten asioiden hoitajien puolustukseksi pitää toki sanoa, että ainahan käsitykset muuttuvat uuden tiedon valossa ja siksi vanhojen muistelijaa voi joissakin kohdin hyvinkin pistää tikulla silmään.

Nykytiedon perusteella ei tiivistä kaupunkiasumista ja kaiken keskittämistä enää pidetäkään ainoana oikeana tapana estää ilmaston lämpeneminen. Ilmenee jopa aivan päinvastaista henkeä; kaupungit ennemmin edistävät kuin estävät pyrkimystä pienentää hiilidioksidin määrää ilmakehässä.

Jossakin kuitenkin jotkut ovat päättäneet ja tulevat päättämään, millaisiksi kaupungit on rakennettu ja tullaan rakentamaan.

Mummonmökit ovat kovaa valuuttaa ja kansallispuistojen pitkospuilla on huisketta.

Suurkaupunkien purkaminen, tyyliin Sarvikummun rivitalot, ei onnistu, mutta osaako ihminen ottaa onkeensa ja ryhtyä nykytiedon pohjalta muuttamaan kaupunkimaisemaa toisenlaiseksi? Jotakin merkinnee se, että yllättäen elämme aikaa, jolloin pandemian kurittamat kaupunkilaiset kiiruhtavat maalaismaisemiin happea haukkaamaan.

Mummonmökit ovat kovaa valuuttaa ja kansallispuistojen pitkospuilla on huisketta. Toivoa sopii, että samalla kohenee maalla elämisen arvostus, pysyvästi.

Kaupungistumista tuoreempi, yksittäinen päätös on turpeen polton lopettaminen, josta on keittynyt sekasotku. Siinä on muutamia liikkuvia osia: on yrittäjien elantoa, imagohaittaa, päästökaupan hintaa ja veronkorotusta sekä puoluepoliittisia intohimoja.

Silti pitää kysyä, olivatko päättäjät hereillä aikataulun ja turpeen käyttäjien reaktioiden osalta? Nyt hintavaa turvetta korvataan pahimmillaan kivihiilellä, eniten kuitenkin tuontitavaralla: turpeella ja hakkeella, joissa voi olla mausteena tuhohyönteisiä.

Jäikö sivuraiteelle se, että huoltovarmuus kärsii ja että turve on monikäyttöinen ja korvaamaton aloilla, joiden volyymi ei yksin riitä kannattavaan turpeen nostoon. Kasvuturpeen loppuminen vaarantaa kasvihuoneviljelyn ja puuntaimien tuotannon. Kuiviketurve on tähän saakka taannut terveet tuotantoeläimet ilman antibiootteja.

Kaikilla aloilla turpeen puuttuminen aiheuttaa vakavia seuraamuksia sen suurimman ongelman lisäksi, että päätös vie leivän tuhansilta ihmisiltä.

Eipä käy päättäjiä kateeksi, vaikka ilmasto kiittäisi.

Kommentoi