Voimaksi viikolle: Paavin luona

Olen kerran elämässäni käynyt paavin luona. Se tapahtui edellisen paavin suurella vastaanotolla, tuhansien muiden vieraiden joukossa valtaisassa salissa Vatikaanissa.

Sinne päästäkseen pitää etukäteen saada lupa ja läpäistä turvatarkastukset – onhan aikaisemmin paavia ammuttukin hänen näyttäytyessään kansanjoukolle. Meille paavi Benedictus puhui lämpimän innostavasti.

Vallitsi leppoisa, sydämellisen innostava ilmapiiri. Kaikkialta maailmasta tulleet vierasryhmät heiluttelivat lippujaan, huudahtelivat spontaaneja tervehdyksiä, kajauttipa joku kuorokin kesken kaiken laulunsa.

Tilaisuudesta jäi lämmin, kaunis muisto.

Pääsiäisajan innostavimman evankeliumin, hyvän sanoman, luin sanomalehti Savon Sanomien sivuilta. Siellä piispamme Jari Jolkkonen kertoo tapaamisistaan nykyisen paavi Franciscuksen luona ja lyhyistä, mutta merkityksellisistä keskusteluista tämän kanssa.

Kirkkomme edustajana isä esipaimen Jari on esittänyt, että jatkettaisiin kirkkojemme välisiä oppikeskusteluja ja poistettaisiin viimeisetkin erimielisyydet väliltämme.

Näköala on huikean innostava.

Näin tämä 500 vuotta jatkunut onneton välirikko äitikirkkomme kanssa voisi poistua ja saisimme yhdessä astua samaan ehtoollispöytään.

Näköala on huikean innostava. Vihdoin alettaisiin toteuttaa Jeesuksen neuvoa sovusta ja yhteisestä laumasta. Miksi kristityt hyväksyvät eripuran ja pirstoutumisen, mutta vierastavat sovinnontekoa?

Tunnustan olevani ekumeeninen hörhö ja tuntevani miltei sairaalloista vetoa vanhoihin katolisiin kirkkoihin. Näin jaan piispa Jarin kanssa tämän kaipuun sovinnosta ja yhteisyydestä.

Miten näin suuret ajatukset liikuttavat meitä tavallisia syntisiä?

Siten että valmistamme itseämme sovintoon ja hyvyyteen, rukoilemme sen puolesta. Sellaiseen meitä neuvoo Jeesus.