Voimaksi viikolle: Paaston aika

Eletään paaston aikaa. Lähtölaskenta kevennetyin eväin, kohti pääsiäistä, on alkanut.

Kristityille tämä on kautta aikojen merkinnyt valmistautumista suureen juhlaan ja ylösnousemuksen riemuun. Pidättäytyminen sellaisista tavoista ja tottumuksista, jotka erottavat Jumalasta, on tässä nostettu ajattelun keskiöön.

Käytännössä tämä on monelle merkinnyt kieltäytymistä tietyistä ruuista, alkoholista tai muista viihdykkeistä. Kilvoittelun tarkoituksena on ollut harjoitella itsekkyyttä vastaan ja keskittyä rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistään.

Mitä tämä voisi merkitä meille tänään, armon vuonna 2021?

Nykyään moni paastoaa terveyssyistä, toinen säästääkseen luontoa, mutta voi sen nähdä myös sellaisena matkana tai mahdollisuutena hiljentyä, jolloin on lupa hypätä pois kiireen oravanpyörästä. Silloin elämään ei tarvitse jaksaa lisätä mitään uutta, vaan voi luopua turhasta ja antaa sen tilan sydämessään täyttyä vapaasti, Jumalan tahdon mukaisella hyvällä. Tämä olisi kuin kevätsiivous sielussa, jossa samea ja seisonut vesi kaadetaan pois, ja täytetään kirkkaalla, eläväksi tekevällä vedellä.

Mistä minulle sellainen elävä vesi tulisi?

Paastossa rukous merkitsee yhteyttä Jumalaan.

Paastossa rukous merkitsee yhteyttä Jumalaan. Levossa ja hiljaisuudessa on lupa kuulla, oman sisäisen hälyn sijasta, Jumalan puhetta. Siinä tilassa voi paastota turhia sanoja ja pyyntöjä, ja keskittyä vain siihen mikä on siunausta, hyvän puhumista ja kiitosta, Jumalan antaman pyynnön mukaisesti.

Kun me nyt olemme paastoten matkalla kohti pääsiäistä, saamme uskoa, että tällä tiellä Kristus on kanssamme. Hän itse on luvannut laskea pois harteiltamme kantamamme ristin sanoen: ”Tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Minun kuormani Joh. 5:3.

Kirjoittaja on Heinäveden seurakunnan kappalainen.