Voimaksi viikolle: Omalla uskolla autuaaksi?

Eero Kuikanmäki

1. Tim. 2:4-6; Mark. 10:32-45

Olen elänyt suurimman osan elämästäni aikakautena, jota kutsutaan postmoderniksi. Tälle ajalle on tyypillistä uskonnollisen etsinnän kiihtyminen. Siinä, missä modernin ajan ihminen pyrki kiistämään kaiken yliluonnollisen järjenvastaisena ja tarpeettomana, postmodernismi julistaa: ”Antaa kaikkien kukkien kukkia!” Nykyisin uskonnollisuus nähdään jopa ihanteellisena, kunhan se ei johda toisten ihmisten vakaumuksen asettamista kyseenalaiseksi. Pitää olla suvaitseminen. Totuudesta on tullut suhteellinen asia.

Raamattu on postmodernille ajalle radikaali kirja. Se väittää, että on olemassa Totuus, joka tulisi oppia tuntemaan. Kaikki katsomukset eivät olekaan tasa-arvoisia. Se totuus, jota yksi ainoa elävä Jumala edustaa, tahtoo lahjoittaa ihmiselle pelastuksen. Siitä totuudesta voi tulla osalliseksi ainoastaan uskomalla Jeesukseen omana Vapahtajanaan. Vain Jeesus on lunastanut meidät vapaaksi synnin orjuudesta. Kaikki muut vaihtoehtoiset totuudet johtavat ikuiseen kadotukseen, olivatpa ne sitten ihmisten mielestä miten yleviä ja kiehtovia tahansa.

Ylpeys on kaikkien syntien emäsynti. Paratiisista lähtien ihminen on halunnut tulla Jumalan kaltaiseksi, jotta hän voisi itse määrittää hyvän ja pahan, oikean ja väärän. Hengellisessä mielessä ei ole syvempää loukkausta, kuin väittää, ettei ihminen itse voikaan valita, millä tavalla tulee autuaaksi. Ja kuitenkin juuri näin Jumala Raamatussa sanoo.

Syntiinlangenneelle ihmiselle on ominaista yhdistää totuus ja vallankäyttö toisiinsa. Ajatellaan, että se, joka tuntee totuuden, saa komennella toisia. Myös Jeesuksen opetuslapsia laskiaissunnuntain evankeliumitekstissä näyttää kiinnostavan se, kuka saa istua taivaassa korkeimmalla jakkaralla, kun Jeesus yrittää puhua heille edessä olevasta ristinkuolemastaan.

Kunpa mekin saisimme jostakin niin paljon rakkautta, että osaisimme kohdata toisemme nöyrästi myös silloin, kun ajattelemme itse olevamme oikeassa ja toisten väärässä! Tässä on hyvä hengellinen harjoitus keskiviikkona alkavaa suurta paastonaikaa varten.

Kirjoittaja on heinäveteläinen pastori.

Kaikki katsomukset eivät ole tasa-arvoisia.

Kommentoi