Voimaksi viikolle: Muutos

Martti Issakainen

Ajan kulku tuo muutoksensa. Koemme hyvää, myönteistä kehitystä. Sitten tapahtuu sellaistakin, mitä on vaikea hyväksyä. Ilo, onni, terveys, sairaus, kuolemakin kohtaavat meitä joskus.

Seurakuntamme elämässä koemme murroksen aikaa. Käymme neuvotteluja yhteistyöstä Liperin seurakunnan kanssa. Monille asia tuntuu tulevan yllätyksenä, vaikeasti hyväksyttävänä kehityksenä. Miksi? Emmekö pärjää itsenäisinä? Luottamushenkilöt ja seurakuntia ohjaileva tuomiokapituli näkevät kuitenkin, että tämä tie on kuljettu loppuun. Soutajat kirkkoveneessämme ovat vähentyneet, emme pärjää yksin.

Historia kertoo kehityksen. Asutuksen levitessä Heinävedenmaalle kuuluimme Rantasalmen seurakuntaan. Vuonna 1744 täällä asui vajaat 1300 ihmistä, silloin alueesta muodostettiin Rantasalmeen kuuluva kappeliseurakunta. 1850-luvulla asukasmäärä täällä tavoitteli 6000 sielun rajaa, silloin tehtiin päätös Heinäveden seurakunnan itsenäistymisestä, ensimmäinen kirkkoherra Karl Gustaf Vargentin astui virkaansa 1857. Sata vuotta myöhemmin 1950-luvulla meitä oli 10 000. Alkoi raju pudotus. Seurakunnan jäsenmäärä on hyvän matkaa alle kolmentuhannen. Talouden ja toiminnan ylläpitoon taakka on ylivoimainen.

Näen ratkaisut luonnollisena kehityksenä. Meidän ei tarvitse olla yksin. Kirkko on enemmän kuin oma pienenevä laumamme. Saamme avartaa näköalaa, löytää ystäviä rinnallemme soutamaan yhteistä kirkkovenettä. Olemmehan tehneet yhteistyötä ennenkin. Ovat sukulaisuus- ja ystävyyssuhteet. Menneinä vuosikymmeninä sadat viljelijät toimittivat maitoa Liperin meijeriin, tuhannet ihmiset täällä söivät Liperissä tehtyä voita, juustoa, jauhoja. Se oli arjen yhteistyötä, joka toi meille toimeentuloa päivittäin, ”tuhkasentiheästi”.

Nyt saamme lähteä yhteistyöhön samaan kirkkolaivaan, hengenelämän ulapalle. Olkoon tahtomme vilpitön, rukouksemme harras, katseemme kauas näkevä.

Kirjoittaja on Heinäveden kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja.

Soutajat kirkkoveneessämme ovat vähentyneet, emme pärjää yksin.

Kommentoi