Joulutervehdys Jari Jolkkonen: Erilainen samanlainen joulu

Piispa Jari Jolkkonen muistuttaa, ettei joulua voi perua. Tuija Hyttinen

Kuluva vuosi tulee piirtymään muistiimme perumisten vuotena. Epidemian takia on peruttu lukemattomia perhetapaamisia, kulttuuritapahtumia ja työkokouksia. Moni lomamatka on jäänyt väliin.

Syykin on selvä: halutaan kantaa huolta omasta ja lähimmäisten terveydestä. Pandemia on paljastanut, kuinka arvaamatonta elämä voi olla. Adventin aikaan herää kysymys, onko joulun viettokin peruttu. Voiko jouluateriaa nauttia perinteiseen tapaan yhdessä suvun kesken? Uskallanko osallistua joulukirkkoon?

Myös joulu on joskus haluttu perua, kieltää tai varastaa. Näin kävi esimerkiksi Neuvostoliitossa ja Saksassa 1930-luvulla. Sanoma hyvästä Jumalasta, joka syntyy ihmiseksi, sanoma rauhasta, joka kuuluu kaikille kansoille, sanoma ihmisarvosta, joka kuuluu jokaiselle, kaikille, on ollut monille vallanpitäjille häiritsevä.

Tänä vuonna on ainakin yksi, jota ei peruta: Joulu tulee, eikä sitä voi estää. Joulu tulee, eikä se ole meistä kiinni. Joulun perimmäinen syy on meidän ulkopuolellamme. Jouluna Jumala syntyi ihmiseksi. Hän katsoo myötätuntoisesti ihmiskuntaa ja syntyy halpaan talliin.

Jouluna Seimen lapsi tuo meille valon ja ilon. Valo tarkoittaa luottamusta siihen, että vastoinkäymisillä ei ole viimeistä sanaa. Kärsimys väistyy kerran. Toivo ja ilo syntyvät oikeudesta turvata Kristuksen hyvyyteen kaikkina elämän päivinä. Myös vastoinkäymisten keskellä minulla on lupa olla kiitollinen.

Tänä jouluna tarvitsemme joulun valoa ja iloa entistä enemmän. Vaikka voimme joutua rajoittamaan joulun viettotapoja, joulua ei peruta. Se on ja pysyy. Joulu on rauhan, sovinnon ja keskinäisen yhteyden juhla.

Jouluateria voi olla parhaimmillaan esimakua taivaallisesta juhla-ateriasta.

Kristuksen syntymäjuhlassa arjen keskelle laskeutuu iankaikkisuuden läsnäolo. Jouluyönä paimenille kirkastuu, ei vain tumma yötaivas, vaan taivaallinen valo. Kun tänä vuonna käymme joulupöytään, ehkä pienemmällä joukolla kuin tavallisesti, voisimmeko muistaa taivaan joulupöytää? Ja voisiko se saada meidät ponnistelemaan sen puolesta, että tässä elämässä kenenkään ei tarvitsisi olla yksin ja nälissään?

Jouluateria voi olla parhaimmillaan esimakua taivaallisesta juhla-ateriasta. Sen ääreen meidät kerran kutsutaan. Sekin on lahja, jota emme ole omin avuin saavuttaneet. Se on Kristuksen kattama joulupöytä, illattoman päivän juhlailossa.

Kun Jumalan Poika syntyy, maailma saa uuden toivon. Kaikella elämällä on tarkoitus ja päämäärä. Elämässä koettu hyvä löytää kiitokselle kohteen, Kristuksen. Kärsimyksessä ja koettelemuksissa löydämme turvan ja lohdutuksen Hänessä. Kun turvaamme Jumalaan, saamme elää kokonaista elämää. Silloin meidän ei tarvitse pelätä mitään.

Iloista ja rauhallista joulua!

Kirjoittaja on Kuopion hiippakunnan piispa

Kommentoi