Vesihiihtoa ladonovella – äkkipysäyksissä pelättiin veneen takalaudan irtoavan

Lautalla melovat Markku ja Martti Poutanen, uimassa Tapani Tiilikainen. Kuva on Säynetlahdesta vuodelta 1962. Markku Poutasen arkisto

Markku Poutanen

Kesänviettoa isovanhempien luona Säynetkoskella. Lapsuudenystäväni Tapani Tiilikaisen koti oli tien toisella puolella, missä me oltiin isovanhemmilla kesähoidossa. Tapani oli nuorempana kova rakentamaan, näppärä käsistään, oikein "Pelle Peloton", joka viritteli kaikkea.

Tapanin tehtävänä oli muun muassa Jyrkylinjoen alatammen generaattorin hoitajana säädellä veden virtausta. Jekkua joskus tehtiin: iltasella lyötiin isolla puunuijalla tammen luukkua pienemmälle ja taas avattiin. Ihmettelivät, kun valot sillä lailla välkkyivät. Ei pitkään pidetty, ettei Ukko-Erkki hermostu.

Neljän pojan villikvartetti aloitti vesihiihtoharrastuksen Säynetlahden selällä. Tillikaisilla oli kymmenhevosvoimainen Evinrude-perämoottori. Ei ollut vesisuksia, mutta haluttiin kokeilla vesisuksihiihtoa. Tapanilla välähti – otetaan rannan alapellon ladonovi ja hiihdetään sillä. Moottorivene veti meitä: Tapania, Pesolan Juhaa ja minua veljeni kanssa ovenpäällä vuorotellen. Hyvin meni ja haluttiin lisää vauhtia. Juha toi toisen 10-hevosvoimaisen Mercury-perämoottorin Evinruden rinnalle. Kaksi kymppiheppaista rinnakkain antoi jo hyvät vauhdit.

Tukkaputkena hiihdettiin ladon ovella, ei ollut pelastusliivejä. Muutamien läheltä piti -tilanteiden jälkeen lopetettiin, kun pelättiin veneen takalaudan irtoavan ladon oven sukeltaessa äkkipysähdyksessä.

Tapani Tiilikainen, Markku ja Martti Poutanen Rontan aidalla 1960-luvulla. Markku Poutasen arkisto

Lämmin ystävyys (kiitos siitä) meillä elossa olevilla jatkuu edelleen. Käydään kaikki kahdeksankymmenen ikävuotta.

Kaksi kymppiheppaista rinnakkain antoi jo hyvät vauhdit.

Kommentoi