Suomeen on pesiytynyt amerikanmallin kohujulkisuus ja tilanne näyttää vain pahenevan. Isoja otsikoita revitään vaikka säästä (kauhea takatalvi tai seksihelle), EU-keskusteluista (uhkaa meitä), rikoksista (jotka todellisuudessa vähenevät) tai mistä vain. Klikkiotsikko on tietysti mainostilaa myyvän median etu, mutta muuten se ei yhteiskuntaa palvele.
EU-päätöksenteko on alusta saakka ollut kauhistelun aihe. Milloin Suomen talouden ja ihmisten elämän on romahduttamassa rikkidirektiivi, päästökauppa, natura, Itämeren laivaturvallisuuden parantaminen, vesipuitedirektiivi, polttomoottorikielto, metsäasetus, lyijyhaulikielto, ennallistamisvaateet, energiatehokkuusasetukset jne.
Kaikkien kohujen kanssa kaava on sama: Kohuotsikko tuhoisasta EU:n sanelemasta typeryydestä, laaja tyrmistys ja ihmisten säikähtäminen. Paljon myöhemmin huomataan, että sehän olikin vasta jokin alustavan esityksen kokonaisuudestaan irrotettu lause, kohu unohtuu.
Lopulta lähes huomaamatta voimaan tullut lainsäädäntö auttaa Suomen teollisuutta ja yhteiskuntaa asioissa, jotka täälläkin olisi joka tapauksessa pitänyt tehdä. Mitään romahdusta ei tietenkään tule.
Kohu jää kuitenkin kansalaisten mieliin kytevänä epäluulona. Epäluulon yhdistyessä muutosvastarintaan, syntyy helppo maali, jonne poliitikko voi sujuvasti ohjata huomion omista virheistään (kuten Sote-uudistuksesta, jota kukaan ei hallitse, tai asiallisen palkan puuttuessa puuttuvista sairaanhoitajista). Populismi ja vastakkainasettelu vahvistuvat ja yhteiskunta rapautuu.
Savo-Karjalassa Palokin koskien vapauttamisesta saatavat edut ovat esimerkki hyödyistä, joita EU voi tuoda. Koskien palautuksella voidaan toteuttaa EU:n ennallistamisasetusta Saimaalta kauas Kallaveden taakse ulottuvalla vesialueella. Samalla toteutetaan biodiversiteettiasetuksen ja -strategian toimia suojelemalla saimaanlohta ja taimenta. Vesipuitedirektiiviä tulee toteutetuksi ja YK:n alaisia sopimuksia. Rahoitus tulee EU-rahastoista ja valtion budjetista, jolla em. velvoitteiden toteuttamista joka tapauksessa tehdään jossakin. Yksityissektori osallistuu hankkeisiin osarahoittajana ja toteuttajana.
Töihin palkataan alueelta koneketjuja maansiirtotöihin. Matkailukohteen ympärille muodostuu jo valmisteluvaiheessa yritystoimintaa, kuten majoitus- ja ruokailupalveluja, sekä erilaista rakentamista. Valmiilla koskella tarvitaan retkeilyreitin kunnostusta, tulipaikan huoltoa, luonto-oppaita ja erilaista oheistoimintaa. Luostareiden palveluita hyödynnetään ja monikielistä palvelua kaivataan lisää. Nettisivut ja opasteet tarvitsevat tekijää. Lähiseudulta tankataan itseä ja kulkuneuvoja sekä ostetaan parhaita ottiperhoja. Lähikaupunkeihin poiketaan samalla matkalla Palokin kautta Kolille.
Mutta kun se EU oikeastaan vaatisi tuota… Onko parempi pysyä poterossa, vai olisiko aika ottaa hyödyt irti?