Kolme vuotta sitten olisin nauranut räkäisesti ajatukselle, että ajan tammikuisena aamuna hämärissä ennen töihin tuloa avantouintipaikalle, pulahdan jäiden sekaan ja hipsuttelen sieltä tyytyväisenä työpaikalle. Näin tein kuitenkin tänään ja myös viime viikolla.
Reilut kaksi vuotta sitten elämässä oli jos jonkunlaista tapahtumaa, pää täynnä ajatuksia ja mieli vähän maissa. Mittariin oli tullut samoihin aikoihin viisikymmentä vuotta, mikä lienee myös otollinen hetki kylmäuinnin aloittamiselle, etenkin meille naisihmisille.
Edellisen kerran olin uinut kylmissä vesissä säännöllisemmin joskus alle kouluikäisenä. Silloinhan sitä ui iloisena missä vaan vesissä. Aikuisiän avantouinnit olivat jääneet pariin kertaan, pariin hyvin vastenmieliseen kiljahtelujen kera tapahtuneeseen pikaiseen pulahdukseen.
– Siis ei ole mun juttu ollenkaan. Tuntuu, että henki salpautuu, tukehdun ja vähintäänkin kuolen.
Olen ajatellut kylmässä vedessä uimista oikotienä onneen.
Näin selitin kaikille inhoani kylmään veteen. Ja siltä se tuntuu edelleenkin, henki salpautuu, tuntuu, että tukehtuu.
Pari vuotta sitten syksyllä marraskuussa lähdin kuitenkin kylpytakki päällä, pyyhe kainalossa ja aamutossut jalassa rantaan. Järvi oli edelleen sula. Laskeuduin veteen ja keskityin vain hengittämään, en ajatellut kylmää vettä, enkä mitään muutakaan. Seisoin toiseksi ylimmällä portaalla ja rauhoitin itseni, hengitin syvään ja samalla astuin muutaman portaan mitan alaspäin. Hengittelin. Olin kaulaani myöten vedessä ja nousin saman tien ylös. Laiturille noustua tuli voittajafiilis. Tein sen, pystyin tähän. Ja kun tästä selvisin, selviän mistä vaan.
Pari seuraavaa kertaa vesi tuntui yhä pahalta, kylmältä ja karmealta. Sen jälkeen olinkin jo koukussa. Jälkeen päin tuleva hyvä fiilis oli vahvempi kuin veteen menemisen kauheus. Ymmärsin myös, että kylmäshokki tulee aina, mutta ei siinä sen ihmeempää. Se myös menee, eikä mitään pahaa tapahdu.
Vähitellen opin rentoutumaan vedessä. Hengittämään rauhallisesti ja fiilistelemään kylmän tunnetta iholla ja koko vartalossa. Opin rauhoittamaan itseni kylmässä ja kylmällä. Mitä tapahtuu, jos liikun vedessä ollessa vähän, tai mitä jos en liiku? Miltä vesi tuntuu kovalla pakkasella, entä veteen meneminen kovalla tuulella ja tuiskulla? Onko eroa siinä, jos veteen mennessä on jo valmiiksi kylmä? Tai entä, jos menee sinne hiki päässä?
Ihan kaksi eri asiaa on myös käydä kylmässä vedessä saunasta käsin tai ilman saunaa. Toinen virkistää, toinen rentouttaa. Kun puljaa muutaman tunnin saunan ja avannon väliä, kroppa herää eloon mutta myös väsyy.
Kylmävesiuinnin vaikutuksia terveydelle ei ole tutkittu kovin tarkkaan, mutta tutkimusta tehdään koko ajan lisää. Puhutaan kuitenkin terveysliikunnasta. Itse olen ajatellut kylmässä vedessä uimista oikotienä onneen, koska jo muutaman minuutin suorituksella saa hiton hyvän olon. Vissiin samanlaisen saa vaikka juoksemalla pitkän matkan.
Talviuinti laskee pitkällä aikavälillä verenpainetta, parantaa unta, vastustuskykyä sekä stressinsietoa. Se vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja vahvista verenkiertoa. Kaikenlaista mukavaa. Parasta on kuitenkin, että se tuottaa mielihyvää betaendorfiinin vapautuessa. Mielenvirkeyden parantuminen ja stressin vähentyminen on myös tärkein talviuinnin vaikutus Suomen Ladun syksyllä 2021 toteuttaman talviuintikyselyn perusteella.
Talviuinnin harrastajamäärät ovat kasvussa. Sen voi huomata myös uimapaikoilla käydessä. Avantouintipaikkoja on liki jokaisessa kunnassa ja harrastaminen on edullista. Järviä ja monenlaisia vesiä meillä on tähän hommaan tarjolla runsain määrin.
Kannattaa kokeilla, suosittelen lämpimästi.