Ennallistaminen on puhuttanut Suomessa ja maailmalla. Ennallistaminen on luonnontilan parantamista, mutta miksi luontoa pitäisi ennallistaa? Otetaan esimerkiksi suot.
SUOmi on ollut soiden maa. Alkuaan soita oli SUOmessa lähes 12 miljoonaa hehtaaria. Reilu pari miljoonaa hehtaaria on raivattu pelloksi, upotettu tekoaltaisiin tai muuttunut ojituksen myötä metsäksi.
Nyt soita on noin 9 miljoonaa hehtaaria ja niistä reilu 5 miljoonaa on ojitettu. Ojia on SUOmessa niin paljon, että ojaa riittäisi kuuhun ja takaisin.
Pellonraivaus suosta oli agraaritalouden aikaan välttämättömyys. Osa puunkasvun nopeuttamiseksi tehdyistä ojituksistakin toimi suunnitellusti. Turhan työn ja onnistumisten suhdeluvusta kiistellään, mutta epäonnistuneita ojituksia on vähintään 1 ja enintään 4 miljoonaa hehtaaria.
Pääosa luonnontilaisista soista sijaitsee Lapissa. Etenkin etelämpänä nk. luonnontilaisistakin soista iso osa on sellaisia, joilla reunat on ojitettu, mutta keskiosa on ojittamatonta. Tällöin vesi ei pääse suolle ja suo muuttuu hitaasti mutta varmasti.
Suomen eteläpuoliskossa luonnontilaisia soita on niin vähän, että suolajit ovat uhanalaistuneet ja monet jo kokonaan hävinneet. Esimerkiksi riekko, keltavästäräkki ja kauniit orkidealajit punakämmekkä, ja kaitakämmekkä ovat hävinneet etelästä jo lähes kokonaan.
Ojat kuljettavat vettä pois suolta. Samalla kulkee ravinteita ja orgaanista ainetta. Ne rehevöittävät ja tummentavat vesistöt. Iso osa SUOmen vesistöistä on nykyään mustavetisia, sinilevä kasvaa ja arvokalat häviävät. Heinäveden Kermajärven yhä kirkas vesi on poikkeus.
Vesien säilyttämiseksi pitää pysäyttää maalta veteen päätyvien aineiden virta eli tukkia oja. Jos valuma-alue on kunnossa, vedet pysyvät hyvinä.
Luonnossa harvoin on merkityksettömiä asioita. Jopa puron mutkilla on tarkoitus; ne hidastavat virtausta, jolloin simpukat ja muut vesieliöt ehtivät syödä vedestä haitalliset aineet ennen järveä.
Ilmastomme on kuumenemassa ja pääsyy siihen on ilmaan päästettävä hiilidioksidi. Merkittävin asia on se, onko hiili ilmassa vai jossakin muualla. Se ratkaisee tulevaisuutemme. SUOmen soissa, siis turvekerroksissa, hiiltä on enemmän kuin metsissä, maaperässä ja kaikissa ihmisen rakennelmissa yhteensä. Suo on tärkein hiilivarastomme.
Kun suo ojitetaan alkaa turve lahota ja vapautua hiilidioksidina ilmaan. Kun oja tukitaan, hiilen karkaaminen lakkaa. Ojan tukkiminen estää myös moskan kulkeutumisen vesistöön ja hajoamisen järven pohjassa. Järvi säästyy happikadolta ja ilma hajotuksen tuottamalta hiilidioksidilta.
Suon ennallistaminen hyödyttää siis luontoa, vesistöjä ja ilmakehää. Samalla ennallistamisesta hyötyy kalastaja, mökkiläinen, virkistäytyjä, me ihmiset. Lisäksi ennallistaminen tuo työtä ja toimeentuloa.
Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton entinen puheenjohtajana.