Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Vapaa sana Jorma Tikkanen On odottavan aika pitkä ja miesparkki tarpeen

Olen miesparkkien kokemusasiantuntijana tottunut himmailemaan, hengailemaan ja venttailemaan.

Onneksi olkoon ja osanotto teille, jotka ilman kyllästymisen ja turhautumisen tunteita jaksatte odotella kumppanianne milloin minkin mekon tyrkyttäjän, tukan pörröttäjän tai kulmakarvojen kähertäjän käsittelystä.

Ei meidän 40-vuotiaassa suhteessa enää ihmetytä, jos vaimo tyystin unohtaa autossa odottelevan miehensä.

Tottahan perennakiimaisella hiplattavaa kasvimyymälässä riittää ja juorua piisaa niin, että autossa vartova kuski tyystin unohtuu.

Olisi ehkä syytä kynsiä järsiä ja antaa mielen tummua. Mutta en alakulon alhoon antaudu, vaan jankutan keilailun lukuisilla pettymysten hetkillä hyväksi koettua ohjetta ”Ilon kautta mielen rauhaa”.

Ja tuleepahan soitelluksi ne pitkään mielessä olleet puhelut ja vaihdetuksi kaverien kanssa juorut, joita toki meillä miehillä harvoin kerrottavana onkaan.

Pitää vaimolle ihan kiitosta ojentaa. Sillä enpä muista kauneussalonkien nurkissa notkuneeni, ja alusvaatemyymälässäkin vain kerran.

Ei ollut siinä kaupassa miesparkkia. Kengänkärkiä ja loisteputkia alushousu- ja rintsikkahyllyjen välissä katselin.

Yhtä vähällä en selvinnyt joogatunnista lomamatkalla. Mielelläni olisin oluen äärellä naisväkeä venyttelyistä odotellut, mutta eikös vaan lankomiehen kanssa jouduttu vääntelehtimään, kun ei naisia ollut riittävästi gurun kynsiin menossa.

Ihmeissään oli joogamaisteri. Yritti lankoa asentoihin ihan käsin kääntämällä ohjaillakin. Minut älysi sentään jättää rauhaan. Varmaan katsoi tehtävän toivottomaksi ja tulkitsi mulkoiluni vihamieliseksi.

Lankamyymälässä Kauhajoella ei tarvinnut hiplata keriä muka kiinnostuneena. Oli siellä ajeltu kaupan sisälle miesparkkiin vanha Valmetti.

Mitättömästi tiedän neulomisesta, enkä juurikaan enempää traktorista. Mutta kiinnostunutta näyttelin, kun Valmetin äärelle ahdistavien villalankojen ja neulepuikkojen seasta pääsin.

Yhteisillä kauppareissuilla tulevat mieleen muistaakseni Simpauttajan esittämät mietelmät: ”Kolme on, joita en ymmärrä; mopon sytytysjärjestelmä, moottorisahan kaasutin ja nainen.”

Eniten on kokemusta naisesta, mutta ei se vielä ymmärtämistä takaa.

Ja sitten tiedoksi naistavaran kauppiaille: sököä pikkurahasta voitais miesparkissa pelata, ja pomppulinna olisi kiva. Ovelle vielä lappu ”vaimoilta pääsy kielletty”.

Kirjoittaja on (liian) pitkän linjan lehtimies.