Jokin aika sitten Lontoossa toimivan suuren uutistoimiston sivuilla oli kuva suomalaisesta perheestä, joka istui saunassa. Otsikossa luki: tästä pitkästä perinteestä suomalaiset saattavat joutua luopumaan. Uutinen ei tarkoittanut, että Suomessa kiellettäisiin saunominen, vaan sitä, nyt ovat menossa säästötalkoot, jotka on huomattu jo ulkomaillakin. Kyseessä oli ilmeisesti sähkösauna, jonka olemassaolon muisti viimeistään seuraavan energialaskun saapuessa.
On kulunut jo pitkä aika siitä, kun maassamme oli kunnon energiakriisi. 1970-luvun alun mullistukset toivat öljykriisin ja maanosamme uusi epävarmuus on muistuttanut asiasta uudella tavalla. Kuluttamisella on rajansa. Pienellä yhteisvastuullisuudella voimme kuitenkin varmistaa sen, että vältymme pahimmalta skenaariolta. Viimeisimmät uutiset ovat olleet jo vähän lohdullisempia.
Tuntuu ikävältä puhua valojen sammuttamisesta samalla kun aloitamme juhlakautta ja valmistautumista valon juhlaan. Adventin ja joulun ajan sanomassa valolla ei kuitenkaan tarkoiteta pelkää sähkövirtaa, vaan pikemminkin kokonaisvaltaista asennetta. Meillä eri vuodenajat luovat erilaisia tunnetiloja ja pimeimmän vuodenajan keskellä me tarvitsemme valoa ja kylmän keskellä lämpöä.
Ihmisen hienoin ominaisuus on uskoa ja toivoa.
Tähän maailmanaikaan sisältyy paljon sitä, mitä me kutsumme pimeäksi. Se voi ahdistaa meitä, mutta me emme saa antaa sille periksi – emme täällä emmekä siellä, missä se on elämän ja kuoleman kysymys.
Ihmisen hienoin ominaisuus on uskoa ja toivoa, rakentaa yhdessä parempaa tulevaisuutta, olla lähimmäisiä ja katsoa vähän kauemmas, olla antamatta periksi. Siihen meitä kutsuu myös valon aika keskellä pimeää.
Se, että joskus jätämme valon sytyttämättä tai laskemme lämpöä pari astetta, että luovumme jostain, mitä emme välttämättä tarvitse, ei ole suuri menetys. Paljon suurempi menetys on, jos emme jaksa nähdä sitä valoa ja kipinää, joka meissä itsessämme ja lähimmäisissämme on.
Juha Tapion sanoin: ”Sinussa on valo, sinussa on yö. Sinussa on sitkeä sydän joka lyö. Väsymättä kipinöitä tuuleen valaisemaan tietä pimeää.”
Kirjoittaja on Liperin ja Heinäveden seurakunnan kirkkoherra.