Kuuman kesän aikana on jälleen tehty ennätyksiä kirjanpainajamäärissä ja metsätuhoista kirjoittelussa. Heinävedellä tähtikirjaaja on tappanut latvuksia. Mikä olisi järkevää metsissä jatkossa?
Varma asia on, että ilmasto kuumenee lisää ja erilaiset kriisit planeetalla lisääntyvät. Sota Euroopassa johtaa myös lisäongelmiin, mm energiakriisin kautta. Koronakaan ei häviä ja uusia pandemioita tulee.
Metsät ja puu ovat Suomessa kuitenkin tulevaisuudessakin yhä tärkeitä, mutta käyttötapa osin muuttuu. Esimerkiksi hiilen varastointi metsiin tulee kauppatavaraksi.
Tuntematonta on se, kuinka nopeasti ja perusteellisesti Suomi muuttuu ja kuinka paljon Suomen metsät muuttuvat? Se riippuu pääosin siitä, pystyykö ihmiskunta – siis me ja kaikki muut – vastaamaan haasteisiin, vai ajaudummeko nykykriiseistä yhä suurempiin kriiseihin?
Yksipuulajisista kuusikoista olisin kuitenkin huolissani Heinävedellä.
Metsänhoidon suuri virhe on ollut pyrkimys yksipuolisuuteen. On istutettu yhtä lajia, jopa yhtä jalostettua kloonia. Sitten on perattu muut puut pois ja tasakokoistettu puustoa. Nämä johtavat väistämättä metsätuhoriskien kasvuun.
Tasapaino metsässä säilyy, kun puulajeja ja erilaisia elinympäristöjä on paljon. Silloin myös lajeja on paljon ja eri lajit tasapainottavat toistensa esiintymistä. Kun kirjanpainaja syö yhden kuusen hengiltä, heti vierestä löytyy muurahaiskuoriaisille sopiva kuollut kuusi, jossa nämä kirjanpainajan viholliset lisääntyvät.
Jos lähellä on useampi lahopuu, pohjantikalle on riittänyt syötävää ja sekin siirtyy heti syömään lisääntynyttä kirjanpainajakantaa. Ekosysteemi toimii ja alkava tuho pysähtyy alkuunsa.
Yksittäisillä kuolleilla puilla ei ole merkitystä taloudellisesti, mutta ekosysteemin toiminnalle ne ovat oleellisia. Siksi niitä ei kannata poistaa metsästä.
Toistaiseksi ekosysteemin prosessit toimivat Heinäveden sekapuustoisissa metsissä. Yksipuulajisista kuusikoista olisin kuitenkin huolissani. Kuusi ei monokulttuurissa kestä Puolan ilmastoa. Elämme kuitenkin yksittäisiä Puolan kaltaisia vuosia jo lähiaikoina, vaikka jokaisesta vuodesta ei vielä sellaista tulekaan.
Sekametsien puulajina kuusi kuitenkin elää mainiosti Puolassakin. Kannattaako siis istuttaa kuusikkoa nyt? Ei kannata.
Tulevaisuuteen varautuja jättää jokaisessa vaiheessa metsäänsä runsaasti lehtipuita (myös muita kuin koivua), säästää lahopuita ja jättää myös kokonaan käsittelemättömiä metsälaikkuja jokaiselle palstalleen. Jos vielä puuston annetaan kehittyä kohti erirakenteisuutta, vältetään pahimmat myrskyvauriot ja hirvituhot. Vähemmällä työllä voi saada halvan vakuutuksen, joka kattaa omat mokat.
Jos maapallon kuitenkin annetaan kuumentua edelleen, ei havumetsävyöhykettä pelasta mikään. Se olisi nykyisenkaltaisen metsiin perustuvan suomalaisuuden loppu.