”Koko poppoo uitiin rantaan, koska tappia löytynyt ei. Aimo upposi santaan, taikka hauki hänet vei. Minä vedin siinä kuivat vaatteet ylleni. Raimo totesi kuomat: Mikäs täällä savuaa? Kokossa humppaan, olen tulessa. Kokossa humppaan, juhannuksena.” Näin laulaa Eläkeläiset-yhtye versioidessaan Deep Purplen rockklassikkoa Smoke on the Water. Aivan hulvaton tulkinta.
Aika hulvatonta meno usein on myös juhannuksena. Sitä on odotettu ja kaikista vuoden mittaan olevista juhlapyhistä juhannus lienee vähiten virallinen, ja hauskanpito jopa suotavaa. Liputkin saavat olla salossa koko yön Suomen lipun päivän kunniaksi – ja kukapa niitä muistaisi edes laskea juhannusaattoiltana…
Valon ja keskikesän juhlaa vietettiin aikaisemmin kesäpäivänseisauksen aikaan.
Juhannus ei ole ihan uusi keksintö. Valon ja keskikesän juhla oli aikaisemmin Suomessa ja Ruotsissa sekä Baltian maissa muinaisuskontoihin liittyvä juhla, jota meidän esi-isämme ja -äitimme viettivät kesäpäivänseisauksen aikaan. Juhlittiin samalla ukkosenjumala Ukon ja hedelmällisyyden juhlaa. Myös Johannes Kastajan juhlana sitä on vietetty ja siitä taitaa tuo nimikin tulla. Suomessa juhannus oli aiemmin aina 24. kesäkuuta, tasan puoli vuotta jouluaatosta. Käytäntö muuttui vuonna 1955, jonka jälkeen juhannus on sijoittunut 20.–26.6 väliselle lauantaille.
Meillä Heinävedellä ei rakenneta juhannussalkoja kuten suomenruotsalaisilla alueilla mutta sitäkin enemmän juhannuskokkoja, joilla aikoinaan karkotettiin pois pahoja henkiä. Myös juhannuskoivut ja – sauna kuuluvat asiaan. Juuri näihin asioihin liittyvät omat varhaisimmat juhannusmuistoni. Vähän isompina päästiin telttaretkelle veljen ja serkkujen kanssa. Soudettiin läheiselle saarelle ja kuunneltiin rätisevää patteriradiota ja ongittiin kaloja. Matkaeväinä oli jokaisella oma makkaralenkki ja litran limupullo. Itsenäistyminen oli alkanut.
Samaan aikaan vanhemmat kokoontuivat yhdessä naapurien ja sukulaisten kanssa omiin juhliinsa. Se oli heille varmasti ansaittu lepohetki kovan työnteon ja raatamisen jälkeen. Ehkä he silloin pitivät yllä vanhoja juhannusperinteitä, koska juhliminen ja juopuminen olivat iät ajat kuuluneet juhannuksen viettoon. Aikoinaan jopa kovan juopottelun uskottiin tuovan paremman sadon – voe näitä perinteitä.
Entäs ne juhannustaiat ja muut jutut? Vaikka maaliskuu ei enää ole vauvojen yleisin syntymäkuukausi, on iso osa suomalaisista silti syntynyt maaliskuussa. Siinä on tainnut juhannushuuma ja kuuma kesäilta olla päitä sekoittamassa.
Nautitaan itse kukin omalla tavallamme juhannuksesta ja sen perinteistä. Tähän loppuun laitan kuvaamataidon opettajani Jussin opettaman juhannusrunon: Isännällä oli renki nimeltä Kokko. Ennen juhannusta isäntä sanoi Kokolle: Kokko, kokoo koko kokko kokoon. Kokko: Koko kokkoko kokoon? Koko kokko kokoon!”