Voimaksi viikolle | Valon aika

On ilo herätä aamuisin kevään valoon. Olen myös saanut herätä huilumaiseen mustarastaan lauluun. Tänä keväänä yllätyin, kuinka nopeasti kevät saapui.

Nyt odotellaan lämpöä, että uskaltais kukkia ulos laittaa ja vähän kasvimaahan siemeniä. Minulla on ollut uusi apuri puutarhahommissa. Vuoden ikäinen lapinkoira Irma.

Olen muutaman istutuksen siirtänyt, mutta Irma on siirtänyt niitä edelleen. Joten, nyt odotellaan mitä nousee maasta. Tuntuu, että työt lisääntyy muutenkin näin keväällä. Pitäisi ehtiä sitä, tätä ja tuota.

Halua tehdä monenlaista, mutta sitten pysähtyy miettimään; onkohan kaikki ”hyöryäminen” tarpeellista, edes järkevää. Tartu hetkeen on viisasti sanottu.

Katsella kevättä, kuunnella kevään ääniä ja tuoksutella luontoa. Käyskennellä ulkosalla tekemättä mitään. Ammentaa näin jaksamista ja antaa ajatusten tulla ja mennä.

Tänä keväänä saan laittaa myös omien rakkaiden ihmisten hautoja kesäkuntoon. Vielä viime vuonna kesän alussa istutin tätini kanssa kukat haudoille, nyt saan laittaa hänen haudalleen myös kukat.

Haikeutta, surua, ikävää on mielessä, kun haudoilla käy. Myös kiitollisuus yhdessä koetuista hetkistä.

Kevät on tässä ja nyt, niin myös elämä. Rakas Jumala, kiitos kaikesta hyvästä, kiitos uudesta keväästä ja elämän lahjasta. Anna viisautta tehdä oikeita asioita, oikealla ajalla!

”Kukkii, kukkii kevään sinikellot, leivän meille antaa viljapellot, koko vuoden Luojamme rakastaa meitä”

(Lasten virsi 153 , jonka nimi on Rakastaa koko vuoden).