Mielipiteet: | Puhukaa hyvät ihmiset

On monia tavallisia konsteja, joilla meidän vanhusten elämänlaatua voi kohentaa merkittävästi. Yksi ja vaikuttavin on ihmisten juttelu keskenään ihan mistä tahansa. Se on jäänyt taka-alalle, kun suomalaiset jo geeniensä myötä ovat vaiteliasta kansaa. Ja lisäksi on omaksuttu muualta tullut vaikenemisen laki. Kaikki tuntuu olevan niin salaista, että uskaltaako sanoa hyvvee päivee.

Ei taida olla Heinävedellä keskustelukerhoja, en ainakaan tiedä. Olen syntyperäinen kuntalainen, vuonna 1965 menin ”etelään” ja tulin takaisin vuonna 2015. Muutos oli valtava, ketkä eivät kerinneet kuolla, heitä oli vähän vaikea tunnistaa. Mutta puhetta piisasi. He olivat sarvikumpulaisia.

Pakkomuutto Heinävedelle karsi puheliaat tuttavat ja ei ole kovin monta tuttua täällä. Tietysti koronan takia lienee vaikea tunnistaa ketään kunhan naamiot riisutaan.

Olen hoitovirheen vuoksi puolikuuro. Kuulen kyllä normaalitaajuisen puheen, mutta tuo vasemman korvan kuuroutumisen tilalle tuli elinikäinen tinnitus. Sittemmin sain eräästä tilapäistyöpaikasta astman, joka on pahentunut 21 vuoden aikana.

Pidän radiota päällä päivät, yöllä nukkuessa ei tinnitä, mutta radion pajatus toimii vastameluna hilliten tinnitusta. Olen ollut totaalisen yksin 11 vuotta ja luen 300 kirjaa vuodessa, mutta lukeminen toimii vain henkisesti, ei fyysisesti.

Olen monasti todennut, kun toisen ihmisen kanssa juttelee, niin se kummasti petraa mielialaa ja jos kaveri on huumori-ihminen, niin naurunhohotus on elämän eliksiiriä. Happivaje helpottuu, kun löytyy puhelias aito savolaishenkilö ja lisäksi tinnitus häipyy olemattomiin. Astma helpottuu huomattavasti, kun puhuessa keuhkoputket oikenevat ja henki kulkee.

Lisäksi pitkällisen liikkumisen puutteen voi korjata, jos olisi joku joka liikuttelisi ihmistä. Minä olen kutakuinkin liikunnallinen, mutta olisin otettu, jos joku avulias Aatu suostuisi kävelemään kanssani noita reittejä. Se vasta olisi terapiaa. Ei maksa mitään.

Ei taida olla Heinävedellä keskustelukerhoja, en ainakaan tiedä.