Nimellä Leena Vlasoff: | Matkailu tarvitsee tarinoita

Tarinalähtöinen palvelumuotoilu on ollut viime vuosina matkailualalla nouseva trendi. Tarinoiden avulla on helppo erottautua muista. Myös matkailukohde tarvitsee tarinan.

Paikallisen kulttuuriperinnön elementtejä kannattaakin hyödyntää markkinoinnissa ja houkutella niillä matkailijoita viipymään pidempään paikkakunnalla. Me täällä Heinävedellä olemme siitä onnellisessa asemassa, että meillä on jo valmiiksi runsas tarinaperinne, josta löytyy myös kirjallista aineistoa.

Vanhimpia tarinoita lienee Heinäveden reitin varrella Loikansaaressa olevassa luolassa asunut Ryöskä. Kansatieteilijä Jouko Hautalan kirjoitti Kalevala-seuran vuosikirjaan 1943–44 Ryöskästä kattavan tutkielman Tarinat Heinäveden paholaisihmisestä. Ryöskä oli historiallinen henkilö, jonka elämä voitaneen ajoittaa 1600–1700-lukujen vaihteeseen. Hänet kuvattiin isoksi karvaiseksi mieheksi, mistä syystä häntä pidettiin puoliksi ihmisenä, puoliksi piruna. Hän ryösti ohikulkevia veneitä ja talojen karjaa.

Ryöskästä kerrotaan myös opettaja Aaro Liukon kirjoittamassa ja Heinäveden Lehden julkaisemassa Heinävesi -mennyttä ja tulevaa (1974). Tuossa kirjasessa on useita pieniä juttuja kunnan historiasta ja merkkihenkilöistä, joten siitä soisi otettavan uusintapainoksen. Monta mielenkiintoista tarinaa löytyy myös Martti Issakaisen Heinävesi-aiheisista kirjoista, jotka on kustantanut Soisalo-kirjat.

Heinäveteläisistä legendoista tunnetuin lienee kuitenkin Kuikka Koponen, silmänkääntäjä ja kansanparantaja. Oikealta nimeltään hän oli Abel Koponen, joka syntyi 1833 Varistaipaleessa ja kuoli Jäppilässä 1890. Kansan suussa levinneet tarinat kertovat Kuikan ryömineen hevosen sisään, maksaneet velat allakanlehdillä, jotka hän muutti seteleiksi, ja onkineen kaloja lattianraosta.

Kuikan elämäntarinaa on julkaistu kansansatuina, lastenkirjoina, jopa romaanina ja näytelmänäkin. Uusin, tänä vuonna ilmestynyt Esko Hartikaisen kirja Silmänkääntäjä, Kuikka-Koposen elämä ja legenda, valottaa Kuikan vaiherikasta elämää kirkonkirjojen ja käräjäpöytäkirjojen kautta. Kuikan tarinoissa riittäisi kerrottavaa moneen matkailutuotteeseen. Tällä hetkellä häntä hyödynnetään vain moottorikelkkareitistöllämme, joka on nimetty Kuikka-Koposen kiemuroiksi.

Ryöskää pidettiin puoliksi ihmisenä, puoliksi piruna.

Vähemmälle hyödyntämiselle ovat jääneet Heinäveden reitin varrella huviloissaan kesiä viettäneet oopperalaulaja Aino Ackté ja säveltäjä Otto Kotilainen. Heidän tuttavapiirinsä muodostui Suomen kulttuurielämän merkkihenkilöistä, joista monet vierailivat myös täällä.

Varsinkin Otto Kotilaisen värikäs persoona antoi aihetta moniin juttuihin. Heinäveden Musiikkipäivät jatkaa Oton ja Ainon musiikillista perinnettä. Kesällä on tiedossa myös näihin teemoihin liittyviä risteilyjä. Oma tarinansa on tietenkin myös itse Heinäveden reitillä, joka on valittu sekä kansallismaisemaksi että valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi.