Nimellä Paula Konttinen: Löytökissasta julkkiskatti Bobiksi – Yhtä persoonallisia ja uskollisia kissoja löytyy varmasti Suomestakin

Kaverukset: Siskonpoikani Mauri ja Jekku. 2019. Paula Konttinen

Paula Konttinen

Olen syntynyt maatilalla ja ehkä siitä syystä eläimet ylipäätänsä ovat lähellä sydäntäni. Kaikista rakkain ja kiehtovin eläin on mielestäni kuitenkin kotikissa tai kesykissa (tieteelliseltä nimeltään Felis catus).

Kerron Bob -kissan matkasta löytökissasta julkkiskissaksi, joka on kaikkea muuta kuin tavallinen.

Viime syksynä siskoni vinkkasi minulle tositarinaan perustuvasta brittiläisestä elokuvasta, Lontoossa asuvasta nuoresta huumeaddikti James Bowenista ja hänen Bob-kissastaan. Valkokankaalle päätynyt tarina pohjautuu suurelta osin 2014 suomeksi ilmestyneeseen elämänkertakirjaan Katukatti Bob: Kissa joka muutti elämäni.

Sekä kirja että elokuva on koskettava tarina ihmisen ja lemmikin välisestä antoisasta kumppanuudesta ja vuorovaikutuksesta. Samalla se on hieno osoitus siitä, miten ystävyys lemmikin kanssa voi muuttaa ihmisen elämän positiivisella tavalla.

Elokuvassa tosielämän mainio ja luonteikas oranssinvärinen Bob-kissa esiintyy valloittavasti omana itsenään ja lyö välillä käpälällään yläfemmaa Bowenin kanssa, jonka rooli esitetään vakuuttavasti. Esiintymispaikoilla Bob on vuoroin käpertyneenä Jamesin kitarakotelossa, vuoroin istumassa tanakasti Jamesin olkapäällä.

Elokuvasta vaikuttuneena luin tänä kevättalvena itse esikoisteoksen, joka imi mukaansa elokuvaakin enemmän. Ystävyys Bobin kanssa kosketti syvästi James Bowenia ja muutti hänen elämänsä huumeaddiktista menestyneeksi katusoittajaksi ja kirjailijaksi.

Bowenin lapsuus ja nuoruus oli rikkinäinen, vanhemmat erosivat ja Jamesin äiti muutti poikansa kanssa Australiaan. Paikkakunta vaihtui siellä usein, ja Jamesin koulu sitä mukaa. James kärsi yksinäisyydestä ja joutui koulukiusatuksi. Vähitellen hän ajautui päihdekokeiluihin.

Aikuistuttuaan Bowen muuttaa takaisin Lontooseen tullakseen rockmuusikoksi. Muusikkoura alkaa kuitenkin tahmeasti ja James alkaa käyttää heroiinia päätyen lopulta kadulle. Asunnoton Bowen elättää itsensä nipin napin katusoittajana.

Hän aloittaa huumevieroituksen ja saa sen takia tukiasunnon. Bowenin asunnon liepeillä alkaa norkoilla puoliksi villiintynyt kissa, jonka omistaja on luultavasti hylännyt. Kissa on kipeästi hoivan ja ravinnon tarpeessa. Jamesin myötätunto herää ja hän ottaa kissan hoiviinsa ja nimeää tämän Bobiksi.

Mieleeni tulee ajatus, että oliko se sittenkin Bob, joka löytää Bowenin eikä päinvastoin?

Kissasta huolehtiminen antaa Bowenille lisää vastuuta sekä motivaatiota huolehtia myös itsestään. Hän selviää korvaushoidon, metadonin, käytön lopettamisesta Bob rinnallaan. Bob tarjoaa hänelle kiintopisteen, jonka avulla hän selviytyy kivusta ja hallusinaatioista.

Bobin myötä Bowen alkaa löytää suunnan ja tarkoituksen elämälleen, joka oli välillä hukassa. Bob-katti osoittautuu kallisarvoiseksi ”lahjaksi” Bowenille.

Bobin seurattua Bowenia itsepintaisesti soittokeikoille, Bowen päättää ottaa Bobin mukaansa keikoille. Katukatti Bob keikkumassa Jamesin olkapäällä kaulahuivi kaulassa alkaa olla tuttu näky Lontoon keskustan kaduilla.

Bob joutuu aika ajoin erilleen kumppanistaan ruuhkaisilla kaduilla, mutta löytyy pitkän ajan kuluttua. Kaksikko alkaa saada yhä enemmän huomiota ja yleisömäärä moninkertaistuu Bobin ansiosta.

Bob oppii nopeasti viihdyttämään katsojia ja itseään tempuillaan. Ohikulkijat antavat Bobille lahjoja ja lompakonnyörit avautuvat tiuhaan tahtiin. Kaksikon maine kiirii maailmalle ja Bob nähdään jo You Tubessa.

Tuhansia ihmisiä tavannut ja miljoonia koskettanut lontoolainen katukissa-kissajulkkis Bob muutti viime vuoden kesäkuussa autuaammille hiirestysmaille ja viettänee siellä ansioituneesti kissanarvoista elämää.

Bobin kuolema oli kova kolaus Bowenille, olivathan he yhdessä kokeneet uskomattomia aikoja.

Bobin kaltaisia kissoja löytyy varmasti meiltä Suomestakin – ei ehkä yhtä rohkeita, valovoimaisia ja esiintymishaluisia kuin Bob – mutta hyvin persoonallisia ja määrätietoisia nelijalkaisia, joiden kiintymys ja uskollisuus luottamaansa henkilöä kohtaan on vertaansa vailla.

Eteläsavolainen kotikissa Jekku muistuttaa ainakin kokonsa, ihmisläheisyytensä ja temppujensa puolesta Bobia.

Kissa viihtyy tiiviisti isäntänsä seurassa. Jekku on leikkisä kissa, jonka touhuja on Maurin mielestä mukava seurata. Milloin Jekku ei ole jekkutuulella, se ottaa nokoset kaverinsa mahan päällä, mikä on kaikista parhain paikka.

Kommentoi