Nimellä Minna Jakosuo: Vihaan hellettä, olen apaattinen, väsynyt ja kiukkuinen

Minna Jakosuo

Vihaan hellettä! Muutun apaattiseksi, väsyneeksi ja kiukkuiseksi.

En jaksa edes ajatella selkeästi, aivot puuroutuvat, enkä ole puuroihmisiä. En yhtään.

Kuulen jatkuvasti ihastelua lämpimästä kesästä ja se tekee minut surulliseksi. Samoilla korkeuskäyrillä Kanadassa ja Siperiassa palaa metsät ja kokonaiset kylät.

Ikirouta sulaa ja päästää sisuksistaan jättimäisiä metaaniröyhtäisyjä, jotka lämmittävät ilmakehää entisestään.

Tuo kaikki on jo pelottavan lähellä meitä.

Ajattelen noita asioita paljon, seuraan uutisia eri lähteistä. Mitä enemmän luen, sitä enemmän masennun.

Kuulen jatkuvasti ihastelua lämpimästä kesästä ja se tekee minut surulliseksi.

Tulevaisuus ei vaikuta valoisalta. Toisinaan pakenen pohjoiseen. Kun nostan rinkan selkääni, en lue uutisia, enkä mieti sen hetkistä askelta pidemmälle.

Elän hetkessä, sitähän suositellaan muutenkin.

Viime vuosina tosin vaelluksillakin olen joutunut kohtaamaan huolestuttavia asioita. Palsasuot ovat madaltuneet, ikirouta palsoista on paikoin sulanut ja muuttanut soiden vedet ruskeaksi turveliejuksi.

Kerran pitkä hellejakso Suomineidon päälaella oli kuivattanut kokonaisia karttaan merkittyjä lampia ja puroja.

Olen myös kohdannut matalikkoon nalkkiin jääneen taimenen, kun vesi oli haihtunut vuolaasta joesta miltei olemattomiin. Vesi joessa on ollut niin lämmintä, että siinä olisi voinut maata tuntikausia.

Se ei ole hyvä asia, ei ainakaan pohjoisimmassa Lapissa.

Ihmisiä pitäisi lakata kannustamasta elämään hetkessä. Mokomasta joutaisi suorastaan sakottaa!

Ennemminkin pitäisi kannustaa harkitsemaan kaikkia tekemisiään, miettimään tulevaisuutta ja tyytymään vähän vähempään.

Ihmisiä ei enää edes sanota ihmisiksi, vaan kuluttajiksi, ja se on meille ihan okei. Vihaan tuota nimikettä melkein yhtä paljon kuin hellettä.

Mutta tottahan se on, suomalaiset kuluttivat vuoden annoksensa luonnonvaroja loppuun jo huhtikuussa. Päivämäärä aikaistuu vuosi vuodelta.

Minä odotan, milloin siperiantiikeri pakenee palavilta asuinsijoiltaan tänne meidän iloksemme. Jokohan ensi kesänä?

Kommentoi