Nimellä Seija Väre: Nuorena luetaan romanttisia kirjoja, poltetaan kynttilöitä aitassa, laitetaan kukkia tyynyn alle ja haaveillaan vaikka mistä

Voisi olettaa, että romantiikan kukka lopettaa kukkimisen, tai ainakin lakastuu, viimeistään keski-iässä. Mutta kaikkea voi kyseenalaistaa. Se oli Annan (Anna with an E) syytä se, nimittäin Vihervaaran. Keväällä esitetty nuorten sarja kosketti sisintä myöten vielä isoäiti-ikäistäkin.

Nuorena luetaan romanttisia kirjoja, poltetaan kynttilöitä aitassa, laitetaan kukkia tyynyn alle ja haaveillaan vaikka mistä. Vuosien myötä elämä saa sisältöä arkisemmista asioista ja turha haihattelu unohtuu arjen askareisiin. Kynttilätkin ovat aikojen saatossa sammuneet tai muuttuneet led-valoiksi sun muuksi markkinahumuksi.

Mutta sitten tulee tämä Montgomeryn luoma Vihervaaran Anna! Monet kertovat nuoruudessaan lukeneensa koko kirjasarjan. Näin ovat tehneet jo aiemmat sukupolvet ennen meitä, sillä kirjat ovat peräisin 1900-luvun alkupuolelta. Minä luin retkeilevistä Viisikoista, jotka seikkailivat ja söivät eväitään nummilla sekä reippaasta, Juhaan ihastuneesta Tiinasta, jota härnättiin sanomalla: ”Aina puhuu Juhastaan kuin flunssasairas nuhastaan”.

Orpo-Anna saapuu lastenkodista ja valloittaa kyläläisten epäluuloisuuden jälkeen jokaisen Avonlean -kylässä – erästä ilkeää koulupoikaa lukuun ottamatta. Sarjaa on nykyaikaistettu, mutta siinä käsitellään ajankohtaisia teemoja, kuten tasa-arvo, kiusaaminen ja vanhempien kunnioittaminen. Ongelmiin löytyy lopulta aina ratkaisu. Voiko vanha kääpäkin vielä lähes niiskuttaa katsoessaan alun perin nuorille kirjoitettua sarjaa?

En usko, että olen ainoa sarjaan höpsähtänyt, sillä Annalla on Facebookissa useita ihailijaryhmiä. Tuttu tyttö oli piirtänyt Annasta niin näköisen kuvan, että se oli melkein enemmän Annan näköinen kuin Anna itse.

Annan ja Dianan syvää luotaava ystävyys ja nuoren Gilbertin lempeä katse saavat katsojan toivomaan, että Anna ja Gilbert saisivat toisensa ja niinhän siinä lopulta käy. Lisää Anna-sarjaa televisiossa ei ole luvassa, joten tilasin muutaman kirjan. Haluan viimeinkin lukea ne, kun lapsuudessa jäivät lukematta. Tarua tai totta, mutta kaunista kuvausta se on ja täynnä erikoisia yllätyksiä.

Mies ei ollut kiinnostunut mokomasta hömpästä vaan nukkui sohvalla. Yllättävästi hän kuitenkin tiesi tarinan käänteistä! Eräänä iltana hän sanoi katsovansa viimeisen osan Ylen Areenasta. Itse niiskutin sen silloin jo toiseen kertaan. Se oli romanttista.

Mies ei ollut kiinnostunut mokomasta hömpästä vaan nukkui sohvalla.

Kommentoi