Viime syksynä kuntamme alueella tehtiin laajalti ojien perkausta, jota kutsuttiin elyn toimesta tien kunnostukseksi.
Varmasti vaikutukset heijastuvat tien kuivumiseen keväisin, kun ojat vetävät ja tie kuivuu helpommin ja nopeammin. Samalla kuitenkin tietä kavennettiin ja tien pengermiä loivennettiin huomattavasti.
Vaikutukset tien käyttöön on nähty tämän talven aikana. Lukuisia tieltä suistumisia, vaarallisia kohtaamistilanteita, uusittua peltiä ja lukemattomia läheltä piti-tilanteita.
Näitä on korviin kantautunut omalta kylältä ja ympäri Heinävettä.
Olin syksyllä jo yhteydessä elyn aluepäälikköön ja keskustelimme tien kunnostuksen vaikutuksesta puutavara- ja henkilöliikenteeseen. Sain tuolloin vastauksena, että ei tule vaikuttamaan.
Tien kunnossapito tulee olemaan ensiluokkaista, kun siitä tulee kapeampi. Entä turvallisuus? Ei ole vaikutusta, oli vastaus.
Totuus on kuitenkin toinen. Kaksi puutavararekkaa ei mahdu mitenkään ohittamaan toisiaan kohtaamistilanteessa esimerkiksi Sarvikummussa Petrumantiellä. Metsäkoneyrittäjät ovat joutuneet teettämään uusia varoituskylttejä kuormausta varten tien varteen, että autoilijat osaavat varautua pysähtymään, eikä vaaratilanteita syntyisi.
Kohtaamistilanteet ovat vaarallisia, koska tilaa tiellä ei yksinkertaisesti ole.
Sarvikummussa on yhden yrittäjän toimesta vedetty tämän vuoden puolella 22 autoa ojasta 6 kilometrin matkalla.
Tarkkaa lukumäärää tapauksista, joissa auto on saatu työnnettyä tai vedettyä toisen auton toimesta takaisin tielle, ei valitettavasti ole tiedossa. Tienpenkoilla olevista jäljistä päätellen kokonaisluku on todella suuri.
Turvallisuus näkökulma ei rajoitu vain puutavara- tai raskaiden ajoneuvojen liikenteeseen. Vanhemmat, joiden lapset kulkevat koulukyydeissä, saavat joka päivä toivoa, että lapset saisivat kulkea kouluun turvallisesti.
Kuskit ovat ammattikuskeja, mutta tien kapeus aiheuttaa niin suuren turvallisuusriskin autojen ollessa kookkaita ja painavia, että siinä ei paljon refleksit auta, kun tilaa ei ole.
Tätä tieturvallisuus asiaa ollaan viemässä eteenpäin käsiteltäväksi ja monella taholla tehdään jo yhteistyötä kolmannen asteen tieverkoston turvallisuusnäkökulman nostamisessa.
On pakko loppuun todeta, että emme me kunnan reunamilla asuvat vaadi pyöräteitä tai ohituskaistoja pienille kylillemme, vaan turvallisen tieverkoston jokaiselle käyttää.
Yhdenkin hengen menettäminen tieliikenneturvallisuuden vuoksi on liikaa. Jokainen kuntalainen on yhtä tärkeä ja arvokas, asuinpaikasta riippumatta.
Kirjoittaja on Heinäveden kunnanvaltuuston varapuheenjohtaja ja kuntavaaliehdokas (kesk.)