Nimellä Sari Turunen: Ammattimainen tapahtuman järjestäminen taas alkaa paljon kauempaa kuin porttien avaamisesta

Sari Turunen

Pohjois-Karjalassa ollaan kiinnostuneita Heinävedestä. Eikä ihme, onhan meillä paljon annettavaa uudelle maakunnalle. Ylen Radio Suomen ja noin 40 000 kuulijan mielenkiinnon kohteena olikin viime torstain suorassa lähetyksessä Pääskyvuori ja Kermankosken lava. Miksi? Nämä kuulemma parhaiten luostarien lisäksi Heinävedestä nykyisin tunnetaan. Hienoa.

Lähetyksen aluksi toimittaja pohtii Joensuun tytön päätymistä Heinävedelle luotsaamaan tanssilavaa. Miksi, halutaan taas tietää. Joudun kertomaan taustani ja suunnitelmiani.

Kysellään miten lavan toiminnassa aktiivisesti mukana oleva Heila on saanut alkunsa.

Selvitän, kuinka Hyrske oli laittamassa Kermankosken tanssilavaa kiinni ja kuinka ehdotin perustavani tanssiseuran, jonka avulla yhteistyön Hyrskeen kanssa lopettaneiden tilalle lavalle tuotaisiin taas energiaa – tansseja, tanssijoita, kursseja ja talkoolaisia.

Lauantaina lavalla taas talkoiltiinkin, ja kattolumet tiputeltiin alas reippaan porukan voimin.

Näinkin pienen tapahtuman aikaansaamiseksi täytyy tehdä kuitenkin aika määrä toimenpiteitä. Käyminen paikan päällä lumitilanteen tarkistamiseksi. Traktorin tilaaminen. Talkookutsujen laatiminen. Tapahtumailmoitus someen. Ilmoitus lehden muistilistalle. Tikkaat. Ostoslistan suunnittelu. Tarvikkeiden kerääminen. Kaupassa käynti. Talkoolaisille viesteihin vastaaminen. Itse lumenpudotus. Tavaroiden palautus. Siivous. Kiitokset osallistujille.

Ammattimainen tapahtuman järjestäminen alkaa paljon kauempaa kuin porttien avaamisesta.

Ammattimainen tapahtuman järjestäminen taas alkaa paljon kauempaa kuin porttien avaamisesta. Se lähtee tavoitteen asettamisesta, kysymyksestä MIKSI. Tapahtuman jälkeen on osattava sekä analysoida tulokset että tehdä niistä johtopäätökset.

Usein asiat valitettavasti jätetään tähän. Puuttumaan jäävät tulosten pohjalta tehtävät konkreettiset korjaavat toimenpiteet. Täytyy kysyä jälleen miksi.

Lasteni ollessa pieniä koin tärkeäksi opettaa, että asioille piti olla perustelu. Miksi? kysyin heiltä usein. Eräänä päivänä huomasin esikoiseni kanssa jo onnistuneeni.

Kotona odotti hitusen tuohtuneen oloinen, painavalla kynällä kirjoitettu kirje: ”Äiti. Olisin tarvinnut puhelinta koska olisin tarvinnut puhelinta koska lupasin soittaa Aliisalle koska olin luvannut soittaa Aliisalle. Minä lähden nyt Aliisaa vastaan koska lupasin mennä Aliisaa vastaan koska meidän piti mennä Aliisalle. Minä lähden nytten koska minulla ei ole puhelinta koska et ole kotona.”

Aikuisen perusteluja on vielä mielenkiintoisempaa kuunnella. Miksi tehdään asioita? Miksi ne halutaan tehdä juuri tietyllä tavalla? Onko syy se, että näin on aina tehty, tai jopa jätetty tekemättä?

Vai onko perusteluja edes olemassa? Onko vastaus miksi-kysymykseen vilpittömästi tavoitteen saavuttaminen ja sydämestä tekeminen, vai onko kyseessä oman hännän nostaminen asian varjolla? Vastaus näkyy toimissa.

8-vuotias tyttäreni sai ainakin piakkoin kirjeensä jälkeen oman puhelimen. Perustelut, pyytämättä, tulivat sydämestä.

Kommentoi